tag:blogger.com,1999:blog-26850642551630211812024-03-05T13:40:24.310+02:00Valikoiva kirjatoukkaMiiruhttp://www.blogger.com/profile/12341292325441272281noreply@blogger.comBlogger134125tag:blogger.com,1999:blog-2685064255163021181.post-25543574972923094142014-10-13T15:25:00.000+03:002014-10-13T15:25:54.003+03:00Laila Hietamies: Koivu ja tähti<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://s.cdon.com/media-dynamic/images/product/00/04/23/01/17/1/hietamies-laila-koivu-ja-tahti.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://s.cdon.com/media-dynamic/images/product/00/04/23/01/17/1/hietamies-laila-koivu-ja-tahti.jpg" height="200" width="124" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Samat hahmot jatkavat edelleen eloaan tässäkin kirjassa, muutama uusikin tuttavuus ilmaantuu. Hilkka ja Olavi lähetetään murheellisten tapahtumien jälkeen sotalapsiksi Tanskaan. Heidän isänsä Tukeva on edelleen rintamalla kaukana Äänisellä, eikä voi kuin toivoa että kaikki sujuu hyvin. Liisan ja Ilonan ystävyyttä koetellaan, eikä Liisan elämä muutenkaan suju hyvin. Hän on edelleen katkera kaikista tapahtuneista asioista, eikä tule toimeen enää kenenkään kanssa. Sota jatkuu edelleen, eikä rauhaa ole näköpiirissä.<br />
<br />
Kirja oli tunnelmaltaan kaikista tähänastisista ehkä synkin ja surullisin. Kukaan ei välty surulta eikä murheelta, ainoastaan Ilona on vihdoin löytämässä onnea itselleen. Kirjan yksi osa oli kirjoitettu Hilkan näkökulmasta, heidän matkastaan Tanskaan ja siellä sattuneista asioista. En oikein tiedä pidinkö siitä vai en. Toisaalta oli mielenkiintoista lukea, kuinka lapsia kuljetettiin ja sijoitettiin perheisiin, toisaalta lapsen näkökulma tuntui keinotekoiselta.<br />
<br />
Kirja jatkaa samaa tasaista tahtia kuin aiemmatkin. Olen kuitenkin kehittänyt itselleni todellisen ongelman Hietaniemen lempisanojen "lehmusten kaupunki" käytöstä. Niskakarvat nousevat pystyyn joka kerran, kun Lappeenrantaan viitataan tällä nimellä, ja se tapahtuu usein. Onhan kirjailijalla toki taiteellinen vapaus tehdä niinkuin haluaa, mutta itseäni tämä sanapari on ruvennut ärsyttämään todella paljon.</div>
Miiruhttp://www.blogger.com/profile/12341292325441272281noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2685064255163021181.post-84996600970323536682014-10-09T12:37:00.001+03:002014-10-09T12:37:24.142+03:00John Verdon: Tappakaa Peter Pan<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://s.cdon.com/media-dynamic/images/product/book/book/image0/tappakaa_peter_pan-verdon_john-26839626-4020125180-frntl.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://s.cdon.com/media-dynamic/images/product/book/book/image0/tappakaa_peter_pan-verdon_john-26839626-4020125180-frntl.jpg" height="200" width="126" /></a></div>
<br />
<span id="goog_489613136"></span>
Neljäs Dave Gurney -sarjan kirja saa alkunsa, kun poliisista pois potkittu Jack Hardwick pyytää palvelusta Davelta. Jack yrittää saada mielestään syyttömänä tuomitun Kay Spalterin ulos vankilasta vetoamalla osavaltion poliisin tekemiin vakaviin virheisiin tutkinnassa. Kay on tuomittu miehensä murhasta, mutta Dave toteaa olevansa pian Jackin kanssa samaa mieltä siitä, että alkuperäinen poliisitutkinta on ollut vähintäänkin puolueellista.<br />
<br />
Murhan tutkinnassa tulee esille asioita, joita Dave ei ymmärrä lainkaan. Ase oli laukaistu paikasta, josta osuma uhriin ei näyttäisi olevan mitenkään mahdollinen. Lisäksi myös uhrin äidin kuolemasta löytyy epäilyttäviä seikkoja. Mahdollisia syyllisiä on useita, mukaanluettuna Kay Spalter, jonka tuomiota he yrittävät saada kumotuksi.<br />
<br />
Pidän Verdonin kirjoista edelleen. Vaikka tapahtumat ovat suht hidastempoisia, eikä pitkään aikaan tunnu tapahtuvan mitään, pitää juoni silti otteessaan. Nytkin tapahtumien oikea laita selvisi vasta viimeisillä sivuilla, mikä piti jännityksen yllä loppuun asti. En tunnu olevan myöskään ainoa Verdonin lukija, sillä kirjan saaminen kirjastosta varausta tekemättä oli pitkän odotuksen takana. </div>
Miiruhttp://www.blogger.com/profile/12341292325441272281noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2685064255163021181.post-83943574024441133692014-09-24T13:49:00.000+03:002014-09-24T13:49:06.485+03:00Hannu Lauerma: Hyvän kääntöpuoli<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://s.cdon.com/media-dynamic/images/product/book/book/image1/hyvan_kaantopuoli-lauerma_hannu-25583064-3060231936-frntl.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://s.cdon.com/media-dynamic/images/product/book/book/image1/hyvan_kaantopuoli-lauerma_hannu-25583064-3060231936-frntl.jpg" height="200" width="126" /></a></div>
<br />
Hyvän kääntöpuoli on tietenkin paha, mutta pahuutta on maailmassa monenlaista. Kirjan jokainen luku käsittelee eri asioita, muun muassa anonyymejä nettikriitikoita, metsästystä, vaihtoehtolääketiedettä, vankeja ja heidän moninaisia ongelmiaan, sekä psykopatiaa. Kirja oli ehdottomasti mielenkiintoinen ja monipuolinen. Lauerma on kirjoittanut muitakin kirjoja pahuudesta, joista olen aiemmin lukenut <a href="http://kirjapaikky.blogspot.fi/search/label/Hannu%20Lauerma" target="_blank">tämän.</a><br />
<br />
Lauerma työskentelee muun muassa Psykiatrisen vankisairaalan vastaavana ylilääkärinä, joten hänellä on paljon kokemusta erilaisista mielen häiriöistä ja niistä johtuvista rikoksista. Onneksi kirja ei kuitenkaan keskittynyt pelkästään niihin. Tieteellisen lähestymistavan lisäksi kirjassa oli myös huumoria mukana, joten lukeminen ei käynyt liian raskaaksi. Seuraavaksi kaipaan kuitenkin jotain kevyempää luettavaa.</div>
Miiruhttp://www.blogger.com/profile/12341292325441272281noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2685064255163021181.post-24405248931586048972014-09-21T14:04:00.001+03:002014-09-21T14:04:51.908+03:00Laila Hietamies: Syksyksi kotiin<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.antikvaari.fi/imagesproduct/1064_syksyksi_kotiin03.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://www.antikvaari.fi/imagesproduct/1064_syksyksi_kotiin03.jpg" height="200" width="136" /></a></div>
<br />
Lappeenranta-sarjan neljäs osa jatkaa siitä, mihin edellinen jäi. Sodan uhka on jälleen vienyt Tauno Tukevan pois kotoa lähemmäksi rajaa, samoin kuin Vehmaksen ja monet muut. Iita yrittää huolehtia yksin maatilan asioista, mutta synnytyksen jäljiltä heikoksi jäänyt vointi huononee entisestään. Lopulta hänen on pakko turvautua naapurin Senjan apuun ja lähdettävä kaupunkiin sairaalaan. Hänen siellä ollessaan alkavat pommitukset ja tulee evakuointikäsky. Senja ja Iita päätyvät Vehkapäähän evakkoon yhdessä Ilonan, Annin, Olgan ja lasten kanssa.<br />
<br />
Näin jälkikäteen kun aloin miettimään kirjan tapahtumia, en oikein osannut sanoa kuka oli oikeastaan pääosassa. Uusia henkilöitä esiteltiin jonkinverran, eikä esimerkiksi Ilonan ja Vehmaksen suhdetta käsitelty enää juuri lainkaan, vaan he olivat muuttuneet ikäänkuin sivuhenkilöiksi. Jotenkin näitä kirjoja kun lukee on sellainen olo, ettei kirjailija itsekään tiedä mihin suuntaan haluaisi tapahtumien etenevän, vaan antaa asioiden mennä omalla painollaan. Lopullista loppuhuipennusta on turha yrittää etsiä, mutta ehkä juuri siksi Hietaniemen/Hirvisaaren kirjat ovatkin niin suosittuja. Yksi kriitikki kyllä tulee mieleen: kun kirjat niin selvästi profiloituvat Lappeenrantaan, on mielestäni melko ihmeellistä ettei kaupunkia kirjoissa muistaakseni mainita tällä nimellä kertaakaan. Voin olla väärässä, mutta ainakaan tässä nimenomaisessa kirjassa ei Lappeenrantaa mainittu kertaakaan, vaan sitä kutsutiin jopa ihmisten puheissa Lehmusten kaupungiksi. Kuka muka oikeasti puhuu niin?</div>
Miiruhttp://www.blogger.com/profile/12341292325441272281noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2685064255163021181.post-72365120814921720682014-08-27T12:46:00.000+03:002014-08-27T12:46:39.654+03:00Anders de la Motte: Peli<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.lehtipiste.fi/ext/image/fullsize.jpg?imageId=1275309" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://www.lehtipiste.fi/ext/image/fullsize.jpg?imageId=1275309" height="200" width="120" /></a></div>
<br />
HP on pikkurikollinen, vailla työtä ja rahaa. Eräänä päivänä ollessaan palaamassa lähijunalla kotiin, hän löytää kännykän. Näytölle rupeaa ilmestymään HP:lle osoitettuja viestejä, joissa kysytään haluaako hän pelata? Vailla parempaakaan tekemistä hän vastaa kyllä, ja siitä alkaa hänen elämänsä oudoin ajanjakso. Puhelimeen tulevat viestit ohjaavat HP:tä tekemään erilaisia tehtäviä ympäri Tukholmaa, jotka hänen täytyy myös kuvata. Suoritetuista tehtävistä hän saa sekä rahaa, että myös mainetta ja kunniaa peliä seuraavilta sisäpiiriläisiltä. Pian käy selväksi, ettei peli olekaan niin yksinkertainen juttu kuin HP on kuvitellut. Lopulliset motiivit tehtävien takana ovat hämäriä, eikä edes maailmanlaajuinen salaliitto kuulosta enää mahdottomalta.<br />
<br />
Olipas tämä erikoinen kirja. Kirjan loputtua täytyi oikein ruveta miettimään juonikuvioita ja sitä, miten kaikki liittyi toisiinsa. Muutamia epäloogisuuksia lukuunottamatta pidin kirjasta paljon. Ainoa todella ärsyttävä seikka oli HP:n sekä hänen kaverinsa puheeseen työnnetyt englanninkieliset sanat ja lauseet. Yksittäiset sanat olisivat vielä menneet nuorisopuheen piikkiin, mutta kokonaiset lauseet englanniksi olivat vain ja ainoastaan ärsyttäviä.<br />
<br />
Kirjaan on ilmestynyt jo jatko-osakin, mutta taidan tarvita vähän toipumisaikaa ennen sen lukemista.</div>
Miiruhttp://www.blogger.com/profile/12341292325441272281noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2685064255163021181.post-83866056758311031322014-08-16T20:25:00.002+03:002014-08-16T20:27:14.684+03:00Karin Slaughter: Yli rajan<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.adlibris.com/fi/covers/M/9/51/9513169154.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://www.adlibris.com/fi/covers/M/9/51/9513169154.jpg" height="200" width="126" /></a></div>
<br />
Faith Mitchellin mennessä hakemaan lastaan äitinsä Evelynin luota ei mikään ole kuten pitäisi. Talossa makaa kuollut mies, hänen äitiään ja lastaan ei näy missään ja Faithille täysin tuntematon mies osoittaa toista miestä aseella. Tilanteen selvittyä Faithin työpari agentti Will Trent rupeaa pomonsa kanssa selvittämään Evelynin sieppausta. Hän epäilee, että tilanne juontaa juurensa Evelynin työuran päättäneeseen lahjusjuttuun, mutta rahoja ei ole koskaan löytynyt, eikä kukaan muu Willin lisäksi usko Evelynin syyllisyyteen.<br />
<br />
Etukannessa kehutaan kirjan olevan Slaughterin paras, joka on myös voittanut Edgar-palkinnon vuonna 2013. Hyvähän tämä tottakai oli, kuten kaikki Slaughterin kirjat ovat. Nythän kävi vain niin, että luin sarjan seuraavan kirjan, <a href="http://kirjapaikky.blogspot.fi/2014/07/karin-slaughter-criminal.html" target="_blank">Criminalin</a> ennen tätä ja se oli kyllä mielestäni vielä paljon parempi. Tämä todistaa siis sen, että Slaughterin tyyli vain paranee. Tässä kirjassa ongelmana olivat sekaisin menevät henkilöt sekä myös jonkinlainen loppuratkaisun epäuskottavuus. En nyt ruodi sitä tässä sen enempää, koska en halua pilata loppua keneltäkään kirjaa vielä lukemattomalta. </div>
Miiruhttp://www.blogger.com/profile/12341292325441272281noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2685064255163021181.post-71399663703006519582014-08-07T10:47:00.001+03:002014-08-07T10:47:13.843+03:00Laila Hietamies: Kukkivat kummut<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://d.gr-assets.com/books/1368111333l/3072515.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://d.gr-assets.com/books/1368111333l/3072515.jpg" height="200" width="142" /></a></div>
<br />
<br />
Lappeenranta -sarjan kolmannessa osassa tutut hahmot jatkavat menoaan. Ilona ja Vehmas ovat vihdoin yhdessä, Liisa yrittää tahollaan päästä sodan kauhuista eteenpäin ja Liisan äiti Anni majoittaa salaperäistä Olga-vanhusta sekä Marjushkaa, joka on palannut takaisin kaupunkiin miehensä kuoleman jälkeen. Tukeva perheensä kanssa on tietenkin myös mukana.<br />
<br />
Kirjan tapahtumat sijoittuvat talvisodan jälkeiseen vuoteen. Kaikesta on pulaa ja uuden sodan uhka on kaikkien mielessä. Luinkin tätä kirjaa enemmän ajankuvauksena kuin varsinaisena romaanina. Tukevan tytön Hilkan kokemukset kotona ja koulussa nostivat itselläni esiin muistoja oman isoäitini sekä tämän tädin kertomuksista lapsuusajoilta, tuoden siten kirjan kuvauksia silloisesta yhteiskunnasta vielä todenmukaisemmiksi.<br />
<br />
Itse kirjan juoni jäi itselläni todellakin vähän sivuseikaksi. Ihmettelin hieman joidenkin sivujuonien tarpeellisuutta etenkin kun muistaa, että kirjasarjan seuraava osa ilmestyi vasta 25 vuotta myöhemmin, eli todennäköisesti kirjailija ei ollut edes ajatellut jatkaa sarjaa. Ei tämä kuitenkaan lukukokemusta haitannut millään tavalla. </div>
Miiruhttp://www.blogger.com/profile/12341292325441272281noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2685064255163021181.post-40153091255181835972014-08-02T13:41:00.001+03:002014-08-02T13:41:08.089+03:00Sophie Kinsella: Wedding night<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://d.gr-assets.com/books/1360087793l/15998118.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://d.gr-assets.com/books/1360087793l/15998118.jpg" height="200" width="130" /></a></div>
<br />
Lottie odottaa kosintaa poikaystävältään, sillä merkit ovat varmasti osoittamassa siihen suuntaan. Kun Richard pettää odotukset eikä ole aikeissakaan kosia, Lottie ei näe muuta vaihtoehtoa kuin erota. Sattumalta hänen viidentoista vuoden takainen kesäheilansa ottaa yhteyttä ja kuinkas muutenkaan - kosii samalta istumalta. Lottie päättää että tällä kertaa asiat tehdään toisin, ja jotta mahdollisuus kestävään onneen olisi taattu, hän päättää että seksiä harrastetaan vasta hääyönä häämatkalla. Lottien sisko ei kestä ajatusta, että Lottie joutuisi eronneeksi yksinhuoltajaksi kuten hän ja päättää estää asioiden etenemisen hinnalla millä hyvänsä.<br />
<br />
Kirjan idea oli ihan hyvä ja alku vaikuttikin lupaavan hauskalta. Jotenkin juoni vain lässähti, eikä kirja ollut mielestäni edes kovin huvittava muutamia kohtia lukuunottamatta. Aiemmin lukemani Kinsellan kirjat ovat olleet paljon parempia, tämä oli pettymys. </div>
Miiruhttp://www.blogger.com/profile/12341292325441272281noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2685064255163021181.post-32159796355156755882014-07-22T11:30:00.000+03:002014-07-22T11:30:00.718+03:00Dan Brown: Inferno<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.thephoenixnews.com/wp-content/uploads/2013/10/inferno-image.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://www.thephoenixnews.com/wp-content/uploads/2013/10/inferno-image.jpg" height="200" width="200" /></a></div>
<br />
<br />
Symboleihin perehtynyt professori Robert Langdon herää Firenzeläisessä sairaalassa, päässään rivi tikkejä, eikä minkäänlaista muistikuvaa miten hän on joutunut edes sairaalaan, saati sitten Italiaan. Samalla sairaalaan tunkeutuu nainen, joka selvästi on Robertin perässä yrittäen tappaa hänet. Hänellä ei ole muita vaihtoehtoja kuin paeta yhdessä lääkärinsä, Sienna Brooksin kanssa. Takkinsa salataskusta löytyneen oudon esineen antamien vihjeiden perusteella he yrittävät saada selville mitä Robert on ollut Italiassa tekemässä ja kuka yrittää saada hänet hengiltä.<br />
<br />
Brown on jälleen onnistunut kirjoittamaan mukaansatempaavan, jännittävän ja hengästyttävän kirjan. Välillä ihmettelin olinko lukemassa tietokirjaa, niin paljon yksityiskohtaista tietoa eri rakennuksista ja taide-esineistä sekä niiden historiasta kirjassa on. Ehkä jopa vähän liikaakin, mutta toisaalta itsensä sivistäminen ei koskaan ole pahasta. Lisäksi rakennusten ja taide-esineiden kuvailu hidasti mukavasti juonen kulkua.</div>
Miiruhttp://www.blogger.com/profile/12341292325441272281noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2685064255163021181.post-20587393321125812322014-07-21T10:00:00.000+03:002014-07-21T10:00:11.565+03:00Kesälomalukemisia<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Onpa ollut ihana kesäloma! Säät ovat suosineet, aikataulu ollut täysin vapaa ja kirjoja on tullut luettua paljon. Koska olen vielä lomafiiliksissä, en jaksa tehdä kaikista omaa postausta, joten kokoan lukukokemuksia tähän.<br />
<br />
<b>James Herriot: Rakkaimmat ystävän</b><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.kirjasampo.fi/sites/default/files/styles/medium/public/kulsa_cache/images/media.onki.fi/0/0/0/saha/kirjasampo/rakkaimmat%20yst%C3%A4vani.jpg?itok=YHKiYKf8" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://www.kirjasampo.fi/sites/default/files/styles/medium/public/kulsa_cache/images/media.onki.fi/0/0/0/saha/kirjasampo/rakkaimmat%20yst%C3%A4vani.jpg?itok=YHKiYKf8" height="200" width="118" /></a></div>
Olen lukenut kaikki Herriotin kirjat vähintään kahteen kertaan, monet useamminkin. Mutta aina niihin vain täytyy palata uudestaan. Maalaiseläinlääkärin työ Yorkshiren nummilla, vähintään omalaatuisten ihmisten keskellä on ihastuttavaa luettavaa. Herriotin avulla pääsee todelliseen entisajan tunnelmaan, johon ei enää usein törmää.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Nora Roberts: Heart of the sea</b><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://www.littlebrown.co.uk/assets/images/EAN/Large/9780749937379.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://www.littlebrown.co.uk/assets/images/EAN/Large/9780749937379.jpg" width="124" /></a><a href="https://www.littlebrown.co.uk/assets/images/EAN/Large/9780749937379.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a><a href="https://www.littlebrown.co.uk/assets/images/EAN/Large/9780749937379.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a></div>
Pakollista romantiikkaa tarvitaan kesälukemistoon. Olen lukenut Robertsilta paljon kirjoja, jotka olen jättänyt bloggaamatta siitä syystä, etten ole keksinyt niistä yhtään mitään sanottavaa. Sama koskee tätäkin kirjaa. Irlanti, yliluonnolliset tapahtumat, rikas liikemies ja kaunis nainen, samat teemat toistuvat useissa Robertsin kirjoissa. Mutta mahtavaa luettavaa silloin, kun ei jaksa keskittyä mihinkään monimutkaiseen. En ihmettele yhtään, miksi kirjat myyvät edelleen paljon, Robertsia lukiessa tietää tarkalleen mitä saa, eikä se ole aina huono juttu ollenkaan.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Ransom Riggs: Miss Peregrine's home for peculiar children</b><br />
<b><br /></b>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://media.npr.org/assets/bakertaylor/covers/m/miss-peregrines-home-for-peculiar-children/9781594744761_custom-1b380501ae74b319d70c5758422a59bb340741ff-s6-c30.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://media.npr.org/assets/bakertaylor/covers/m/miss-peregrines-home-for-peculiar-children/9781594744761_custom-1b380501ae74b319d70c5758422a59bb340741ff-s6-c30.jpg" height="200" width="128" /></a></div>
16-vuotias Jacob on kasvanut kuunnellen isoisän uskomattomia tarinoita erikoisista lapsista. Eikä siinä kaikki, isoisällä on myös valokuvia tarinoidensa tueksi. Tästä huolimatta Jacob vanhetessaan hylkää tarinat mielikuvituksen tuotteina, eikä mieti asiaa sen enempää. Kunnes eräänä päivänä hän saa hälyttävän puhelun isoisältä. Mennessään ystävänsä kanssa tarkastamaan, että kaikki on kunnossa, hän löytääkin isoisän metsästä murhattuna. Jacobia alkaa kiinnostaa isoisän menneisyys, ja hän lähtee isänsä kanssa etsimään lastenkotia jossa isoisä on asunut, tarinoiden mukaan yhdessä hyvin erikoisten lasten kanssa.<br />
<br />
Kirjan parasta antia olivat valokuvat, joiden kerrotaan olevan aitoja, käsittelemättömiä kuvia yksityisten ihmisten kokoelmista. En tiedä onko tarina muokkautunut kuvien mukaan vai onko kirjailija etsinyt varta vasten tarinaan sopivia kuvia, mutta ne täydentävät toisiaan hyvin. En kuitenkaan oikein jaksanut innostua kirjasta, jokin vain tökki lukiessa. Juoni tuntui toisinaan vähän liian yksinkertaiselta, aineksia olisi ollut kuitenkin vaikka mihin.<br />
<br /></div>
Miiruhttp://www.blogger.com/profile/12341292325441272281noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2685064255163021181.post-63382920707951954282014-07-20T17:26:00.002+03:002014-07-20T17:26:49.711+03:00Karin Slaughter: Criminal<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://crimeandpublishing.com/wp-content/uploads/2012/07/Karin-Slaughter-Criminal.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://crimeandpublishing.com/wp-content/uploads/2012/07/Karin-Slaughter-Criminal.jpg" height="200" width="130" /></a></div>
<span id="goog_1582031914"></span><span id="goog_1582031915"></span><br /></div>
<div>
<br /></div>
Gbi-agentti Will Trentin esimies, Amanda Wagner aloitti uransa Atlantan poliisilaitoksella aikana, jolloin naispoliisit olivat harvinaisia, rotuun ja sukupuoleen perustuva syrjintä arkipäivää ja seksuaalinen häirintä kollegoiden taholta yleistä. Yhdessä Evelyn Mitchellin kanssa he sattumalta törmäävät mahdolliseen ilotytön murhaan, sekä kuulevat useiden muiden tyttöjen olevan kadoksissa. He alkavat tutkia juttua omin lupineen ja päätyvät jahtaamaan sarjamurhaajaa.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Reilut kolmekymmentä vuotta myöhemmin Will Trent kuulee huolestuttavia uutisia isästään. Pian tämän jälkeen katoaa yliopiston opiskelija, joka löytyy myöhemmin raa'asti murhattuna. Yhtäläisyyksiä löytyy Amandan aikoinaan tutkimaan juttuun, mutta hän ei ole valmis paljastamaan tietojaan Willille.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Karin Slaughter on yksi ehdottomista suosikeistani, eikä hän pettänyt odotuksia tälläkään kertaa. Vaikka suunnilleen joka toisessa luvussa oltiin vuodessa 1975 ja joka toisessa nykypäivässä, ei juonen seuraaminen ollut lainkaan hankalaa. Willin ja Amandan menneisyydestä paljastuu paljon uusia asioita, jotka selittävät heidän monimutkaista suhdettaan. Toivottavasti jatkoa seuraa pian!</div>
</div>
Miiruhttp://www.blogger.com/profile/12341292325441272281noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2685064255163021181.post-27140568374765244952014-06-17T21:45:00.000+03:002014-06-17T21:46:53.060+03:00Hussein Al-Maadidi: 361 päivää helvetissä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.atenakustannus.fi/kuva.php?kuva=45f0f23138c87c5fcab7b2f5ce51c563.png&polku=books&leveys=236" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://www.atenakustannus.fi/kuva.php?kuva=45f0f23138c87c5fcab7b2f5ce51c563.png&polku=books&leveys=236" height="200" width="130" /></a></div>
<br />
Kirjan kirjoittaja on Irakilainen toimittaja ja journalisti, joka joutui Yhdysvaltojen armeijan pidättämäksi Irakin sodan aikana. Kirjassa hän kertoo kokemuksistaan muun muassa Abu Ghraibin vankilasta.<br />
<br />
Abu Ghraibin vartijoiden ihmisoikeusrikkomusten tultua julkisuuteen kellään tuskin oli kovin positiivista kuvaa Yhdysvaltojen armeijasta. Al-Maadidi kuvaa vielä paljon karmeampia tapahtumia ja hyväksikäyttöjä. Inhimillisyys tuntuu olleen kaukana ja ainakin itselleni tuli mieleen kirjaa lukiessa, että ihmisten kohtelu oli ala-arvoista nimenomaan siksi, että vangit olivat muslimeja.<br />
<br />
Kirjailija ei kerro tapahtumista kovin syvällisesti, vaan lähinnä päiväkirjamaisesti. Siksi lukukokemus jäi valjuksi. Toisaalta kirjasta olisi tullut varmaan liian raaka, jos kaikki olisi kerrottu yksityiskohtaisesti. Varmaan myös kulttuurierot vaikuttavat, länsimaalaisena olen jo niin kyllästetty väkivallan lukemisella ja katselulla, että juuri mikään ei enää järkytä.<br />
<br />
Kaiken kaikkiaan lukemisen arvoinen kirja. Toki mieleen tuli, kuinka paljon kirjailijan vihamielisyys Yhdysvaltoja kohtaan väritti kerrontaa, mutta uskon kuitenkin tapahtumien menneen suurin piirtein kuten ne on kerrottu. </div>
Miiruhttp://www.blogger.com/profile/12341292325441272281noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2685064255163021181.post-58650967747430740862014-06-15T20:40:00.000+03:002014-06-15T20:40:09.620+03:00Malcolm Gladwell: Daavid ja Goljat<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://s.cdon.com/media-dynamic/images/product/book/book/image4/daavid_ja_goljat-gladwell_malcolm-25583061-4242504994-frntl.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://s.cdon.com/media-dynamic/images/product/book/book/image4/daavid_ja_goljat-gladwell_malcolm-25583061-4242504994-frntl.jpg" height="200" width="126" /></a></div>
<br />
<br />
Kaikki tuntevat tarinan Daavidista ja Goljatista ja siitä, kuinka heikompi voi voittaa vahvemman. Tätä Raamatun tarinaa on analysoitu paljon ja lopputulema on se, että Daavidin voitto ei ollut edes mikään yllätys, vaan väistämätön tosiasia.<br />
<br />
Gladwell tarttuu kirjassaan siihen, miksi altavastaajat niin usein voittavat. Miten on mahdollista, että lukihäiriöisiä on niin paljon suurien yritysten johdossa, miten yksi mies sai aikaan lakimuutoksen Kaliforniassa, tai miksi ihmiset sodasta ja pommituksista kärsiessään eivät pakene.<br />
<br />
Kirja oli ihan mielenkiintoinen, mutta jokin siinä rupesi ärsyttämään. Etukannen lause "Miksi altavastaajat niin usein voittavat?" on jo itsessään harhaanjohtava, sillä eivät altavastaajat loppujen lopuksi "voita" kovin usein. Lukihäiriöisiä ihmisiä on maailmassa miljoonia, mutta hyvin harvat heistä menestyvät paremmin kuin keskivertoihmiset. Köyhiin ja vaarallisiin oloihin syntyviä on vielä enemmän, heistä entistä harvemmat onnistuvat. Toki oli mielenkiintoista lukea siitä, kuinka jotkut ovat pystyneet käyttämään heikkouksiaan hyväkseen, mutta kirjassa yleistetään asioita liikaa. </div>
Miiruhttp://www.blogger.com/profile/12341292325441272281noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2685064255163021181.post-18416200686881857452014-06-02T15:28:00.001+03:002014-06-02T15:34:37.363+03:00Anna Godbersen: Juoruja<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://212.47.219.162/dynamic/timg/b/9/b9edc9493a6aeab5242382db62429cca.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://212.47.219.162/dynamic/timg/b/9/b9edc9493a6aeab5242382db62429cca.jpg" height="200" width="132" /></a></div>
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i>Juoruja</i> jatkaa siitä, mihin <a href="http://kirjapaikky.blogspot.fi/2012/12/anna-godbersen-huumaa.html" target="_blank">Huumaa</a> jäi. Elisabeth Holland on jättänyt kotinsa ja ystävänsä lähteäkseen rakkauden perään länteen. Elisabethin sisar Diana on myös rakastunut, mutta ei voi olosuhteiden vuoksi tehdä asialle mitään. 1800-luvun viimeinen vuosi on päättymässä muutenkin ikävissä merkeissä, sillä Hollandien taloudellinen tilanne on katastrofaalinen, eikä äidin terveyskään näytä hyvältä. Heidän entisellä palvelijattarellaan Linalla menee paremmin, sillä hän on oppinut juorujen arvon ja osaa käyttää tietojaan hyväkseen.<br />
<br />
Ihanan kevyttä lukemista välillä. Vuosisadan vaihteen tiukat moraali- ja käyttäytymissäännöt ja yläluokan hulppea elämä juhlineen ja rakkaussuhteineen vievät mukavasti ajatukset pois nykyhetkestä. Sarjan ensimmäisen osan lukemisesta on kulunut jo pitkä aika, mutta pääsin heti juonesta kiinni, sillä kovin monimutkaisia juonenkäänteet eivät ole. Parasta lukemista sateisena kesäpäivänä. </div>
Miiruhttp://www.blogger.com/profile/12341292325441272281noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2685064255163021181.post-68421157048870094122014-05-27T16:06:00.000+03:002014-05-27T16:06:57.193+03:00Marja Aarnipuro: Rintasyövän jälkeen<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.adlibris.com/fi/covers/M/9/51/9518515395.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://www.adlibris.com/fi/covers/M/9/51/9518515395.jpg" height="200" width="133" /></a></div>
<br />
<br />
Aarnipuron ensimmäinen kirja <a href="http://kirjapaikky.blogspot.fi/2011/11/marja-aarnipuro-rintasyopavuosi.html" target="_blank">Rintasyöpävuosi</a> kertoi ensimmäisestä vuodesta syövän toteamisen jälkeen. Tässä toisessa kirjassa keskitytään - kuten nimestäkin voidaan todeta - siihen, mitä kaikkea voi tulla eteen hoitojen jälkeen, kun voi jo varovasti ruveta ajattelemaan syövän olevan takanapäin.<a href="https://www.blogger.com/"></a><br />
<br />
Harva asiasta tietämätön tulee ajatelleeksikaan, millaisia seurannaisvaikutuksia esimerkiksi solunsalpaajahoidoilla voi olla. Fyysiset oireet voivat olla todella kivuliaita ja elämää haittaavia, mutta myös henkisesti ja psyykkisesti toipuminen on hidasta. Syövän uusiutumisen pelosta voi olla todella vaikeaa irtautua.<br />
<br />
Kirja on varmasti hyvä tietolähde sekä syövästä toipuville että myös heidän ystävilleen ja omaisilleen ja kaikille muillekin, joita asia kiinnostaa. Onhan henkilökohtaisista kokemuksista aina paljon mielenkiintoisempaa lukea kuin persoonatonta tekstiä. </div>
Miiruhttp://www.blogger.com/profile/12341292325441272281noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2685064255163021181.post-68802528202043200682014-05-11T18:04:00.000+03:002014-05-11T18:05:23.788+03:00Laila Hietamies: Unohduksen lumet<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.sskk.fi/productimages/largeImages/072cf2fd-dbfc-11dc-bc5e-83c82c7d48f9.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://www.sskk.fi/productimages/largeImages/072cf2fd-dbfc-11dc-bc5e-83c82c7d48f9.jpg" height="200" width="134" /></a></div>
<br />
Unohduksen lumet on toinen kirja Hietamiehen Lappeenranta -sarjassa. Ensimmäinen on Lehmusten kaupunki, jonka luin jokin aika sitten. En ole juurikaan lukenut suomalaisten kirjailijoiden romaaneja, lähinnä vain tietokirjoja. Siksi olikin ihana yllätys löytää kirjailija, jonka kirjoihin ihastuin täysin. Osasyy voi olla myös se, että tapahtumat sijoittuvat omaan asuinkaupunkiini, mutta se ei suinkaan ole ainoa asia.<br />
<br />
Sarjan aloitusosassa nuori ompelijatar Ilona tapaa ystävänsä Liisan kanssa kaksi ratsuväen upseeria, Veikon ja Arnoldin. Eletään aikaa ennen sotaa, eivätkä kaupunkilaiset katso nuorten suhdetta hyvällä. Pikkukaupunki saa toden teolla juoruiltavaa, kun Ilona tulee raskaaksi, eikä heidän sallita menevän naimisiin erilaisen yhteiskunta-aseman takia.<br />
<br />
Unohduksen lumet jatkaa heidän tarinaansa. Aikaa on kulunut kymmenen vuotta edellisen kirjan tapahtumista. Talvisota alkaa ja kaikkien elämä muuttuu täysin. Veikko ja Arnold joutuvat rintamalle, eikä kaupunkiin jäävilläkään ole helppoa pommitusten keskellä. Arnoldin vaimo Liisa huolehtii heidän kahdesta lapsestaan sekä vanhasta isästään. Ilona menee puhelunvälittäjäksi lähelle rintamaa Sortavalan lähelle. Veikko ja Ilona eivät ole olleet missään tekemisissä kymmeneen vuoteen, mutta sodan keskellä heidän polkunsa risteävät jälleen.<br />
<br />
Ihanaa pitkästä aikaa lukea kirjaa, jota ei olisi malttanut laskea käsistä pois ollenkaan. Henkilöt olivat mielenkiintoisia, eikä huumoriakaan puuttunut. Syvimmin kosketti kuitenkin sodan kuvaukset, niin rintamalla kuin kaupungeissakin. En silti osaa kuvitellakaan, kuinka kauheaa jatkuva pelko ja väsymys on ollut. Sarjan seuraava osa sijoittuu jatkosodan aikaan, joten lisää isänmaallista tunnetta on tiedossa. </div>
Miiruhttp://www.blogger.com/profile/12341292325441272281noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2685064255163021181.post-44894705785958619202014-05-04T18:24:00.000+03:002014-05-04T18:25:48.623+03:00Bruce Holsinger: A Burnable book<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">
<br /></div>
<div style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">
<a href="https://www.blogger.com/blogger.g?blogID=2685064255163021181" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><br /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://d.gr-assets.com/books/1378328811l/18090082.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://d.gr-assets.com/books/1378328811l/18090082.jpg" height="200" width="132" /></a></div>
<br />
<br />
Aika menee ihan liian nopeasti! Blogitauko on venähtänyt jo usean kuukauden mittaiseksi, joten taitaa olla aika ruveta taas laittamaan muistiin luettuja kirjoja.<br />
<br />
Bruce Holsingerin esikoiskirjan löysin sattumalta englanninkielisten kirjojen hyllystä. Nimi oli houkutteleva, samoin se että kyseessä oli uunituore, uusi kirja. Ainakin meidän kirjastossa siis..<br />
<br />
Tapahtumat sijoittuvat vuoden 1385 Lontooseen. John Gower tietää kaiken tietämisen arvoisen ja salaisuudet ovat hänelle arvokasta kauppatavaraa. Kun hänen ystävänsä Geoffrey Chaucer pyytää apua erään tietyn kirjan löytämisessä, tehtävän ei pitäisi olla ylivoimainen. Pikkuhiljaa kirjan aiheuttamat ongelmat, salaliitot ja jopa murhat alkavat paljastua, eikä John tiedä enää keneen voi luottaa.<br />
<br />
Tarina oli hyvin jouhevasti etenevä ja suoraviivainen. Vaikka henkilöitä oli paljon, ei juonen seuraaminen ollut hankalaa alun jälkeen. Paikka paikoin lukeminen tuntui kuitenkin pitkäveteiseltä ja etenkin loppua oli venytetty mielestäni turhaan. Ihan hyvä kirja kuitenkin kokonaisuutena. </div>
Miiruhttp://www.blogger.com/profile/12341292325441272281noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2685064255163021181.post-11861951967048928872013-12-03T17:26:00.000+02:002013-12-03T17:26:54.027+02:00Lorna Byrne: Toivon viesti enkeleiltä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://s.cdon.com/media-dynamic/images/product/book/book/image0/toivon_viesti_enkeleilta-byrne_lorna-18944353-frnt.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="http://s.cdon.com/media-dynamic/images/product/book/book/image0/toivon_viesti_enkeleilta-byrne_lorna-18944353-frnt.jpg" width="135" /></a></div>
<br />
Lorna Byrnen kolmas omaelämäkerrallinen kirja jatkaa kahden edellisen jalanjäljissä. Lorna on lapsuudesta asti nähnyt enkeleitä ja pystyy puhumaan heidän kanssaan. Hän kertoo, että jokaisella ihmisellä on oma suojelusenkelinsä, mutta näiden lisäksi on olemassa lukemattomia erilaisia enkeleitä eri tehtävissä. Enkelit pyrkivät parhaansa mukaan auttamaan meitä, mutta heidän ohjeitaan ja apuaan täytyy osata ottaa vastaan, sekä myös itse pyytää apua silloin kun sitä tarvitsee.<br />
<br />
Olen parhaillaan lukemassa toista täysin vastakkaista kirjaa, Richard Dawkinsin Jumalharhaa. On mielenkiintoista rinnastaa nämä kaksi kirjaa, joista toisessa enkelit ja Jumala kuuluvat Lornan jokapäiväiseen elämään ja ovat ainakin hänelle todistettavasti totta, ja toisessa pyritään kaikin keinoin todistamaan ettei uskonto ja Jumala voi olla totta. Itse olin vahvasti aiemmin Dawkinsin kannalla, mutta jotain Lornan kirjassa on sellaista, ettei sitä voi vain pyyhkäistä sivuun. Tottakai olen epäileväinen hänen motiiveistaan ja totuudestaan, mutta kuten lähes kaikissa kirjan arvioissa kerrotaan, se antaa toivoa. Mikä on sen ihanampi ajatus kuin kuvitelma enkeleistä ympärillämme auttamassa ja antamassa toivoa? Toisaalta Dawkinsin mukaan juuri se onkin yksi syy miksi uskonto ylipäätään on levinnyt maailmaan; antamaan toivoa ja uskoa siihen, ettei tämä elämä ole se ainoa. </div>
Miiruhttp://www.blogger.com/profile/12341292325441272281noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2685064255163021181.post-1841186010104510172013-11-07T14:11:00.000+02:002014-10-10T16:03:38.820+03:00Umberto Eco: Ruusun nimi<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/thumb/9/99/Ruusun_nimi2.jpg/196px-Ruusun_nimi2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/thumb/9/99/Ruusun_nimi2.jpg/196px-Ruusun_nimi2.jpg" height="200" width="131" /></a></div>
<br />
Kirjan tapahtumat sijoittuvat italialaiseen munkkiluostariin 1300-luvulla. Riidat eri uskonnollisten koulukuntien välillä ovat kärjistymässä, joten englantilainen William Baskerville apulaisineen on kutsuttu tekemään sovintoa osapuolien välille Italiaan erääseen luostariin. Ennen kuin he ehtivät paikalle, löytyy yksi munkeista oudosti kuolleena. Apotti pyytää Williamin apua kuoleman selvittämisessä mutta tilanne pahenee päivä päivältä, sillä uusia murhia tapahtuu tihenevään tahtiin.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Vaikka murhat ja niiden selvittäminen näennäisesti ovat pääosassa, suurin osa kirjasta käsittelee kyllä ihan muuta. Filosofisia pohdintoja ja suorastaan puuduttavaa päättelyä on sivukaupalla ja täytyy sanoa, että iso osa niistä meni pään lävitse tarttumatta ollenkaan ajatuksiin kiinni. Pelottavia, puolen sivun mittaisia virkkeitä ja piiitkiä luetteloita kahlatessa tuntui välillä siltä, että kirjailija on jaaritellut vain jaarittelemisen ilosta, ilman että olisi kiinnittänyt lainkaan huomiota tarinan sujuvaan etenemiseen. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
No, joka tapauksessa kirja on klassikko, bestseller ja ainakin takakannen mukaan Eurooppalainen suurromaani, joten eihän se kokonaan huono ole. Kieltämättä viimeisen sivun luettuani olin helpottunut, mutta toisaalta nautin kyllä tarinasta. Jos sen olisi saanut tiivistettyä vähän lyhyempään ja tiiviimpään pakettiin ilman ylenpalttista filosofointia se olisi ollut enemmän minun makuuni, toisaalta ehkä kirjan klassikkomaine olisi ollut mennyttä samalla. </div>
</div>
Miiruhttp://www.blogger.com/profile/12341292325441272281noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-2685064255163021181.post-26572935431914043472013-09-28T22:20:00.000+03:002013-09-28T22:20:30.773+03:00Carlos Ruiz Zafon: Taivasten vanki<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://s.cdon.com/media-dynamic/images/product/book/book/image0/taivasten_vanki-ruiz_zafon_carlos-22069812-3479581940-frntl.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="http://s.cdon.com/media-dynamic/images/product/book/book/image0/taivasten_vanki-ruiz_zafon_carlos-22069812-3479581940-frntl.jpg" width="123" /></a></div>
<br />
Unohdettujen kirjojen hautausmaa -sarjan kolmas ja toistaiseksi viimeinen kirja on viimeinkin luettu. Lopun perusteella voisi kyllä kuvitella jatkoa tulevan, eikä se ollenkaan huono juttu olisikaan. Olen näiden kirjojen lukemisella mennyt ulos omalta mukavuusalueeltani ja huomasin pitäväni siitä :) Esipuheessa sanotaan, että kirjat voi lukea omina kokonaisuuksinaan missä järjestyksessä tahansa, mutta mielestäni etenkin tämä viimeinen osa kannattaa myös lukea viimeisenä.<br />
<br />
Kirja kertoo Daniel Semperen ystävän Ferminin tarinan. Mies Ferminin menneisyydestä saapuu Semperejen kirjakauppaan etsimään häntä ja jättää hänelle mystisen viestin. Fermin pelästyy silminnähden, mutta ei suostu puhumaan asiasta mitään. Viimein Daniel saa Ferminin avautumaan ja saa kuulla paitsi Ferminin menneisyydestä, myös omasta perheestään asioita joita ei olisi osannut kuvitellakaan.<br />
<br />
Kirja oli yllätyksekseni melko ohut, vain reilut 300 sivua. Ei se Tuulen Varjolle vertoja vetänyt, mutta oikein mukava tarina silti. Kirjailijan tavassa kirjoittaa on jotain todella yksinkertaista ja koukuttavaa, lukemista ei vain voi jättää kesken. Ehkä jatkoa sarjaan todellakin seuraa, sitä odotellessa.</div>
Miiruhttp://www.blogger.com/profile/12341292325441272281noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2685064255163021181.post-48305382135779999742013-08-29T18:57:00.000+03:002013-08-29T18:57:01.198+03:00Gillian Flynn: Kiltti tyttö<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://encrypted-tbn1.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQ_gF9BTZdhnTN2ZLX4byN1Ahc7jI1z0fgZi5LrVtNLlwm26TdlNA" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://encrypted-tbn1.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQ_gF9BTZdhnTN2ZLX4byN1Ahc7jI1z0fgZi5LrVtNLlwm26TdlNA" width="200" /></a></div>
<br />
Pitkäksi venähtäneen kesätauon jälkeen otan jälleen itseäni niskasta kiinni ja alan bloggaamaan. Luin kesälläkin tottakai, mutta vähän kevyempiä kirjoja, joista en oikeastaan mitään blogattavaa edes keksinyt. Gillian Flynnin kirjaan törmäsin ihan sattumalta, katsellessani kirjaston nettisivuilta uutuuksia. Varauksia oli jo mahdottoman paljon ja itselleni epätyypilliseen tapaan laitoin kirjan varaukseen, vaikken oikeastaan tiennyt siitä mitään. Toki olin ylistäviä arvioita lukenut netistä.<br />
<br />
Amy ja Nick ovat aviopari, jolla ei mene kauhean hyvin. Molemmat on irtisanottu töistään ja Nickin äidin sairastuttua vakavasti he joutuvat muuttamaan New Yorkista Nickin lapsuuden kotikaupunkiin Missouriin. Heidän viisivuotishääpäivänään tapahtuu kauheita; Amy katoaa kotoaan ja hänen epäillään joutuneen murhatuksi. Mutta kuka on syyllinen?<br />
<br />
Kirja oli kirjoitettu vuorotellen Amyn ja Nickin näkökulmista. Kuten kannessa sanotaan, jokaisella tarinalla on kaksi puolta. Tässä tapauksessa ne eroavat toisistaan melkoisesti. Juonen edetessä tulee selväksi, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää. Voiko toista ihmistä koskaan todella tuntea? Vai onko mahdollista tuntea toinen liiankin hyvin?<br />
<br />
Kirjaa on kehuttu laajasti, mutta silti itselleni jäi vähän valju olo. Se oli "ihan hyvä", mutta ei suinkaan parasta jännityskirjallisuutta mitä olen lukenut. Kirjailijalla on taito kirjoittaa eri ihmisten näkökulmista uskottavasti, mutta juonen osittaiset epäuskottavuudet jäivät kaihertamaan. Toisaalta kirja oli pakko saada lukea loppuun asti ja etenkin puolenvälin jälkeen mielenkiinto syttyi uudelleen. </div>
Miiruhttp://www.blogger.com/profile/12341292325441272281noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2685064255163021181.post-50444206482635763802013-05-11T13:04:00.000+03:002013-05-11T13:04:42.137+03:00Lucy Dillon: Eksyneiden sydänten koti<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://s.cdon.com/media-dynamic/images/product/book/book/image4/eksyneiden_sydanten_koti-dillon_lucy-17300189-frnt.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="http://s.cdon.com/media-dynamic/images/product/book/book/image4/eksyneiden_sydanten_koti-dillon_lucy-17300189-frnt.jpg" width="123" /></a></div>
<br />
Rachel perii Dot-tädiltään tämän maaseudulla sijaitsevan talon ja tilukset. Perintöön kuuluu myös lemmikkikoira sekä koirahoitola, jossa majailee pelastettuja löytökoiria kunnes niille löydetään sopivat uudet omistajat. Rachelilla ei ole minkäänlaista kokemusta koirista, mutta hänen on pakko muuttaa uuteen taloonsa ainakin siksi aikaa, että saa käytyä lävitse tätinsä tavarat ja mietittyä, mitä tekee tiluksille ja koirille.<br />
<br />
Etukannessa kirjaa kehutaan lämminhenkiseksi, hauskaksi ja romanttiseksi. Näitä kaikkia se olikin. Lisäksi myös ennalta-arvattava kuin mikä, vähän mitäänsanomaton, mutta silti aika ihana. En ole mikään koiraihminen, mutta kirjailija selvästi on. Jos kirjan pääosassa olisivat olleet kissat, olisin ollut täysin myyty :) </div>
Miiruhttp://www.blogger.com/profile/12341292325441272281noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2685064255163021181.post-86068491556276763652013-05-04T15:29:00.000+03:002013-05-04T15:29:49.009+03:00Graham Moore: Kuolema Sherlock-seurassa<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.atenakustannus.fi/kuva.php?kuva=e3048cf70a28869121e91399745bb99f.jpg&polku=books&leveys=236" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="http://www.atenakustannus.fi/kuva.php?kuva=e3048cf70a28869121e91399745bb99f.jpg&polku=books&leveys=236" width="130" /></a></div>
<div>
<br /></div>
Sherlock Holmesin luojan Arthur Conan Doylen yksi päiväkirjoista on ollut kadoksissa hänen kuolemastaan saakka. Sherlockistit ovat etsineet sitä lakkaamatta vuosikymmeniä ilman tulosta. Nyt kuitenkin eräs heistä on ilmoittanut löytäneensä päiväkirjan ja lupautunut kertomaan siitä Sherlock-harrastajien kokouksessa. Hänet kuitenkin murhataan ennen kokousta hotellihuoneessaan ja päiväkirja on jälleen kadoksissa. Harold White on vannoutunut Sherlock- fani, joka uskoo löytävänsä murhaajan sekä päiväkirjan seuraamalla yksinkertaisesti Sherlock Holmesin metodeja.<div>
<br /></div>
<div>
Voisi sanoa melko kunnianhimoiseksi tavoitteeksi kirjoittaa historiallista fiktiota Conan Doylen elämästä Sherlock Holmesin tyyliin. Kirja oli kirjoitettu mukavan helppolukuisella tavalla niin, että joka toinen luku kertoi nykyajasta ja Haroldin tutkimuksista ja joka toinen Arthur Conan Doylesta 1800-luvun lopulla, ajanjaksosta jonka kadonnut päiväkirja kattoi. Jännittäväksi kirjaa ei kuitenkaan voinut sanoa. Juoni sinänsä oli mielenkiintoinen, mutta loppujen lopuksi sekin jäi vaisuksi, samoin kuin päähenkilöt. Iltalukemisena ennen nukahtamista kuitenkin ihan mukava kirja.</div>
</div>
Miiruhttp://www.blogger.com/profile/12341292325441272281noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2685064255163021181.post-34919515503983819952013-04-20T11:41:00.001+03:002013-04-20T11:41:36.645+03:00Jeff Lindsay: Dexterin kolkko kutsumus & Dexter in the dark<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/thumb/f/f6/Dexterin_kolkko_kutsumus.jpg/194px-Dexterin_kolkko_kutsumus.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/thumb/f/f6/Dexterin_kolkko_kutsumus.jpg/194px-Dexterin_kolkko_kutsumus.jpg" width="129" /></a></div>
<div>
<br /></div>
Dexter Morgan on poliisin rikospaikkatutkija, jolla on salaisuus. Hän on myös sieluton sarjamurhaaja, jolle ikävien ihmisten rankaiseminen on elämäntehtävä. Mutta hän toki murhaa vain niitä jotka sen ansaitsevat, kuten pedofiilejä ja toisia tappajia. Tässä tehtävässä häntä auttaa "Synkkä Kyytiläinen", Dexterin päässä asustava varjo. <div>
<br /></div>
<div>
Dexterin omantunnon ja inhimillisyyden puutteet aiheuttavat hänelle myös suuria vaikeuksia ymmärtää toisia ihmisiä ja heidän käyttäytymistään. Hänestä on kuitenkin tullut taitava näyttelemään erilaisia tunnetiloja sekä arvailemaan, miten toiset haluaisivat hänen reagoivan. Yrityksessään sulautua mahdollisimman huomaamattomasti normaaliin yhteiskuntaan hän tapailee Ritaa, jolla ei ole hajuakaan Dexterin pimeästä puolesta.<br /><div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://encrypted-tbn1.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSYkBJSOmP-3xGkgmighhii2rjbOd8Iakig22nb3LJ0YK__S3a_" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://encrypted-tbn1.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSYkBJSOmP-3xGkgmighhii2rjbOd8Iakig22nb3LJ0YK__S3a_" width="131" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Lindsaylla on juuri sellainen kuivan ironinen ja hauska kirjoitustyyli, joka kolahti minuun. Siksi luinkin kaksi kirjaa peräjälkeen, mutta täytyy sanoa että nyt on pidettävä jo tauko. Kirjat olivat melko samantyylisiä, kuten varmaan kaikki muutkin Dexter -sarjan kirjat, mutta hauskaa ajanvietettä nämä olivat. Kirjoihin perustuvaa tv-sarjaa en ole aiemmin seurannut, mutta ehkä nyt on katsottava jakso tai pari, jotta tiedän kuinka hyvin kirjojen ironia ja huumori on saatu siirrettyä tv-ruudulle. </div>
</div>
</div>
Miiruhttp://www.blogger.com/profile/12341292325441272281noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2685064255163021181.post-86951283782897148262013-04-15T16:40:00.001+03:002013-04-15T16:40:29.216+03:00Dennis Lehane: Suljettu saari<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.adlibris.com/fi/covers/M/9/52/9524595273.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="http://www.adlibris.com/fi/covers/M/9/52/9524595273.jpg" width="124" /></a></div>
<br />
Teddy Daniels on liittovaltion sheriffi, joka on lähetetty Shutter-nimiselle saarelle Aschcliffen vankimielisairaalaan tutkimaan kadonneen potilaan tapausta. Uuden parinsa Chuckin kanssa he toteavat, että skitsofreniaa sairastava Rachel Solando on kertakaikkiaan hävinnyt, vaikka karkaaminen suljetusta huoneesta tuntuu olevan täysin mahdotonta. Rachelin jättämien salakielisten vihjeiden avulla he pääsevät tutkinnassaan eteenpäin, mutta esille tulee enemmän ja enemmän omituisia seikkoja vankimielisairaalan toiminnasta. Teddystä alkaa tuntua, ettei heitä aiota Chuckin kanssa päästää lähtemään pois ollenkaan.<br />
<br />
Jännittävä kirja. Vielä juuri ennen loppua minulla ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka kaikki loppujen lopuksi ratkeaa. Jännitys tiheni pikkuhiljaa ja yllätyksiä tuli eteen tämän tästä. Kuitenkin lukiessani kuvittelin tietäväni juonesta kaiken ja olin jopa sitä mieltä, että kirja oli vähän tylsä. Loppu kuitenkin muutti kaiken. Todella mielenkiintoisesti kirjoitettu psykologinen romaani, joka jätti pohdittavaa vähäksi aikaa. </div>
Miiruhttp://www.blogger.com/profile/12341292325441272281noreply@blogger.com2