Salman Rushdie: Saatanalliset säkeet

Tämä oli kirja, jonka olin halunnut lukea jo pitkään. Osaksi, koska se aiheutti niin paljon keskustelua julkaisunsa jälkeen ja osaksi, koska olen juuri itse tutustunut lähietäisyydeltä Islamiin ja muslimien tapoihin. Halusin lukea itse, mikä tässä kirjassa oli niin mullistavaa että Ajatollah Khomeini langetti kirjailijalle kuolemantuomion.

Kirja kertoo kahdesta miehestä jotka ovat matkalla lentokoneessa Intiasta Lontooseen. Terroristien räjäytettyä koneen he ovat ainoat jotka säilyvät hengissä. Toiselle kasvavat sarvet, toinen saa sädekehän. Taustakertomuksena kerrotaan Islamin synnystä ja profeetta Muhammedin elämästä. 

Kuvittelin kertomuksen hyvin erilaiseksi jo pelkästään takakannen perusteella. En itse löytänyt kirjasta mitään kovin "radikaalia", mutta länsimainen ihminen lukee ja kokee tämän kirjan varmasti eri tavalla kuin muslimi. Luettuani kirjan jäin pohtimaan, mikä oli lopulta se sanoma, mitä kirjailija yritti kertoa. Ehkä se, että jokaisen tulisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, eikä yrittää näytellä muuta. Kuinka voi olla hyvä ihminen, jos halveksii omia juuriaan?