torstai 7. marraskuuta 2013

Umberto Eco: Ruusun nimi


Kirjan tapahtumat sijoittuvat italialaiseen munkkiluostariin 1300-luvulla. Riidat eri uskonnollisten koulukuntien välillä ovat kärjistymässä, joten englantilainen William Baskerville apulaisineen on kutsuttu tekemään sovintoa osapuolien välille Italiaan erääseen luostariin. Ennen kuin he ehtivät paikalle, löytyy yksi munkeista oudosti kuolleena. Apotti pyytää Williamin apua kuoleman selvittämisessä mutta tilanne pahenee päivä päivältä, sillä uusia murhia tapahtuu tihenevään tahtiin.

Vaikka murhat ja niiden selvittäminen näennäisesti ovat pääosassa, suurin osa kirjasta käsittelee kyllä ihan muuta. Filosofisia pohdintoja ja suorastaan puuduttavaa päättelyä on sivukaupalla ja täytyy sanoa, että iso osa niistä meni pään lävitse tarttumatta ollenkaan ajatuksiin kiinni. Pelottavia, puolen sivun mittaisia virkkeitä ja piiitkiä luetteloita kahlatessa tuntui välillä siltä, että kirjailija on jaaritellut vain jaarittelemisen ilosta, ilman että olisi kiinnittänyt lainkaan huomiota tarinan sujuvaan etenemiseen. 

No, joka tapauksessa kirja on klassikko, bestseller ja ainakin takakannen mukaan Eurooppalainen suurromaani, joten eihän se kokonaan huono ole. Kieltämättä viimeisen sivun luettuani olin helpottunut, mutta toisaalta nautin kyllä tarinasta. Jos sen olisi saanut tiivistettyä vähän lyhyempään ja tiiviimpään pakettiin ilman ylenpalttista filosofointia se olisi ollut enemmän minun makuuni, toisaalta ehkä kirjan klassikkomaine olisi ollut mennyttä samalla. 

5 kommenttia:

Sir Badger kirjoitti...

Mielipiteitä on monia. Henkilökohtaisesti pidin monista filosofiaa ja uskontoa sisältävistä osuuksista. Mikään murhadekkarihan tämä ei olekaan.

Tosin olen kanssasi samaa mieltä tuosta "eihän se kokonaan huono ole" -kohdasta. Mielestäni aavistuksen tylsä ja yliarvostettu kirja...

Pihi nainen kirjoitti...

Minä taas olen näitä Ruusun nimeen rakastuneita. Olin ihan tarinan imussa koko kirjan ajan. Yksi kirjalempparini.

Miiru kirjoitti...

Täytyy sanoa, että vaikka lukeminen takkusi välillä todella pahasti, näin jälkikäteen ei mieleen kovin negatiivisia muistoja kirjasta tule. Muita Econ kirjoja kuitenkaan tuskin otan lukulistalleni. Sen verran kyllä jäi kiinnostusta, että Ruusun nimi -elokuvan aion katsoa jossain vaiheessa.

Marile kirjoitti...

Minulla on Ruusun nimi ollut vuosikaudet odottelemassa hyllyssä, mutta en ole saanut aikaiseksi lukea sitä, vaikka se minua kiinnostaakin. Pitää lukea se ehkä sellaisena hetkenä, jolloin jaksan keskittyä enkä etsi. ns. helppoa luettavaa. Saa varmasti enemmän irti.

Miiru kirjoitti...

Tuo on totta, Ruusun nimi ei ole ehkä paras valinta keveäksi lomalukemiseksi. Tosin en usko että itse olen koskaan puoliksikaan niin älyllisessä vireessä että ymmärtäisin kaikki hienot filosofiset keskustelut ja päättelyt.