maanantai 13. lokakuuta 2014

Laila Hietamies: Koivu ja tähti



Samat hahmot jatkavat edelleen eloaan tässäkin kirjassa, muutama uusikin tuttavuus ilmaantuu. Hilkka ja Olavi lähetetään murheellisten tapahtumien jälkeen sotalapsiksi Tanskaan. Heidän isänsä Tukeva on edelleen rintamalla kaukana Äänisellä, eikä voi kuin toivoa että kaikki sujuu hyvin. Liisan ja Ilonan ystävyyttä koetellaan, eikä Liisan elämä muutenkaan suju hyvin. Hän on edelleen katkera kaikista tapahtuneista asioista, eikä tule toimeen enää kenenkään kanssa. Sota jatkuu edelleen, eikä rauhaa ole näköpiirissä.

Kirja oli tunnelmaltaan kaikista tähänastisista ehkä synkin ja surullisin. Kukaan ei välty surulta eikä murheelta, ainoastaan Ilona on vihdoin löytämässä onnea itselleen. Kirjan yksi osa oli kirjoitettu Hilkan näkökulmasta, heidän matkastaan Tanskaan ja siellä sattuneista asioista. En oikein tiedä pidinkö siitä vai en. Toisaalta oli mielenkiintoista lukea, kuinka lapsia kuljetettiin ja sijoitettiin perheisiin, toisaalta lapsen näkökulma tuntui keinotekoiselta.

Kirja jatkaa samaa tasaista tahtia kuin aiemmatkin. Olen kuitenkin kehittänyt itselleni todellisen ongelman Hietaniemen lempisanojen "lehmusten kaupunki" käytöstä. Niskakarvat nousevat pystyyn joka kerran, kun Lappeenrantaan viitataan tällä nimellä, ja se tapahtuu usein. Onhan kirjailijalla toki taiteellinen vapaus tehdä niinkuin haluaa, mutta itseäni tämä sanapari on ruvennut ärsyttämään todella paljon.

Ei kommentteja: