Yllättäen eräänä yönä pieni kolmevuotias Eino saa aivoverenvuodon. Toivoa annetaan vähän, mutta Eino selviytyy isoista leikkauksista ja kriittisistä hetkistä. Viimein, viikkojen tehohoidon ja jatkohoitoon siirtymisen jälkeen käy selväksi, ettei toivoa toipumisesta ole oikeastaan koskaan ollutkaan, vaan on alettava valmistautua tekemään isoja päätöksiä Einon elämästä.
Kirja on äidin kertomus tuskasta, pelosta ja raivosta, jota oman lapsen puolesta tuntee kuoleman edessä. Se on niin raa'an rehellisesti kirjoitettu, ettei sitä voi lukea kuivin silmin, tuntematta surua ja tuskaa itsekin. Ennenkaikkea koin kirjan äidin muistona Einosta, pienestä isostaveljestä jota ei koskaan unohdeta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti