Kati sairastui syöpään kolmekymppisenä ja kuoli 36-vuotiaana. Tämän kirjan hän teki yhdessä ystäviensä kanssa, tekstit on purettu nauhoituksista, jotka tehtiin viimeisten vuosien aikana ennen hänen menehtymistään. Niissä Kati kertoo omista tuntemuksistaan ja ajatuksistaan sairastumisen jälkeen, sekä siitä, miten oma maailmankuva ja ajattelutapa on muuttunut kun elämä ei ole enää itsestäänselvää. Välillä tarinaa kerrotaan ystävien suulla, mutta suurin osa teksteistä on Katin kertomaa. Hänen tarinansa lopun kertoo isä, joka valvoi Katin vierellä loppuun asti. Loppuun on myös koottu Katin ystävilleen ja perheelleen sairaalasta lähettämiä tekstiviestejä.
Teksti on rehellistä ja peittelemätöntä, josta kuultaa läpi pelko, toivo ja suru, mutta myös positiivinen elämänasenne, luottamus läheisiin ja ystäviin sekä lopulta oman elämän rajallisuuden hyväksyminen. Kirjaa oli paikoin vaikea lukea, mutta kaikesta huolimatta siitä jäi lopulta hyvä olo päällimmäiseksi tunteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti