Toimittaja Britt Shelley herää aamulla etsivä Jay Burgessin elottoman ruumin vierestä, eikä hänellä ole mitään muistikuvia illan kulusta. Pian hän tajuaa olevansa pääepäilty murhasta. Railey Gannon kiinnittää huomionsa tapahtumiin ja huomaa niiden muistuttavan kovasti erästä toista kuolemaa viisi vuotta sitten, jossa hän itse oli epäiltynä.
Voi plääh, muuta ei voi sanoa. Oliko syy sitten käännöksessä vai jo alkuperäisessä tekstissä, mutta kirja tökki ja pahasti. Juonikaan ei parhaasta päästä ollut, mutta yritystä löytyi sekoittaa tapahtumia niin, ettei lukija pääsisi perille kuka on pahis ja kuka ei. Mutta kun teksti on yhtä töksähtelevää kuin jos itse kirjoittaisin kirjaa, tulos ei ole hyvä. Mieleeni tulee sana lapsellinen kuvaamaan käännöstä. Olen ajatellut samaa monen muunkin kirjan kohdalla, tosin en voi tietää olisiko vaikutelma sama, jos lukisin kirjan alkuperäisellä kielellä. Tämä on kuitenkin yksi suuri syy miksi luen mieluummin englanniksi kuin suomeksi.
3 kommenttia:
Brownin nämä uudemmat kirjat ovat aikamoisia mahalaskuja. Minua ei juurikaan enää huvita hänen kirjojaan lukea. Tuotannon alkupää oli kekseliäisyydessään ihan eri luokkaa. =D
Muistan itsekin lukeneeni Brownilta aiemmin jonkin kirjan, josta pidin. Mutta jos taso vaihtelee näin paljon, jätän suosiolla hänen muut kirjansa lukematta.
Lähetä kommentti