George Friedman: The next 100 years - a forecast for the 21st century

Kuten nimestäkin voi päätellä, Friedman yrittää kirjassaan hahmotella sitä, millainen 21. vuosisata tulee olemaan poliittisessa mielessä. Painopiste on Usa:ssa, sillä se on ja tulee myös pysymään suurvaltana, joka kontrolloi muun maailman tekemisiä. 

Friedman hahmottelee muun muassa kolmannen maailmansodan noin vuodelle 2050, jolloin Japani ja Turkki ovat muodostaneet koalition. Japani hyökkää Usa:n avaruusasemien kimppuun kuussa olevasta tukikohdasta käsin. Euroopan uudet supervallat Puola ja Turkki ovat sodassa keskenään, mutta Venäjä on romahtanut jo 2020. 

Mielikuvituksellisuudestaan huolimatta kirja oli mielenkiintoista luettavaa. Friedman perustelee näkemyksiään historiallisilla tapahtumilla ja tietyin väliajoin tapahtuvilla sykleillä. Hänen mukaansa maailman tapahtumat eivät niinkään johdu poliitikkojen pyrkimyksistä tiettyihin lopputuloksiin, vaan näiden pyrkimysten tahattomilla seurauksilla. Itseasiassa jotkut kirjassa hahmotelluista lähiajan tapahtumista tuntuivat aivan perustelluilta ja mahdollisilta, kuten Kiinan talouskasvun pysähtyminen ja Turkin laajentuminen. Myös esimerkiksi väestönkasvun pysähtyminen ja väestön pieneneminen teollisissa maissa tulee tuomaan muassaan ennustettavia tapahtumia.

Kirjan Amerikkakeskeisyys oli kieltämättä ärsyttävää. Afrikka oli jätetty pois koko kirjasta, ymmärrettävää tosin, sillä Afrikan sisäiset ongelmat estävät sen vuorovaikutuksen muun maailman kanssa. Myöskään esimerkiksi Kanadaa ei oltu mainittu kuin muutamassa sivulauseessa, joten ilmeisesti sen vaikutus maailmanpolitiikkaan on Friedmanin mielestä yhtä olematonta.

David Nicholls: Sinä päivänä

Emma ja Dexter tapaavat toisensa yliopiston päättäjäisjuhlissa 15. heinäkuuta 1988. Siitä alkaa heidän ystävyytensä. Elämä menee eteenpäin, tyttö- ja poikaystävät vaihtuvat, työ- ja asuinpaikat muuttuvat, mutta yhteys säilyy heidän välillään.

Kirjassa seurataan Emman ja Dexterin elämää seuraavat 19 vuotta. Kussakin luvussa kerrotaan aina vain yhdestä päivästä, 15. heinäkuuta kunakin vuotena. Pidin tavallaan tästä kirjoitustyylistä, sillä näin oli pystytty tiivistämään tarina mukavaksi paketiksi, selittelemättä turhaan Emman ja Dexterin ratkaisuja ja tekemisiä. Kuitenkin mitä pidemmälle kirja eteni, sitä enemmän alkoi tuntua siltä, että kirjan rakenne oli myös helppo ratkaisu kirjailijalle; laitetaan vain henkilöt tiettyyn tilanteeseen tiettynä päivänä ja kerrotaan muutamalla sanalla miten he ovat siihen päätyneet, kaiken muun jäädessä lukijan mielikuvituksen varaan. Toisaalta on mukava lukea kirjaa jossa kaikkea ei ole selitetty ja kerrottu.

Suhtauduin tähän kirjaan hyvin ristiriitaisesti sen luettuani. En vieläkään ole varma pidinkö siitä vai en. En saanut oikein kiinni Emmasta enkä Dexteristä ennenkuin loppupuolella kirjaa, jotenkin he vain jäivät etäisiksi. Kuitenkin heidän tarinansa kiehtoi ja piti otteessaan loppuun saakka. Rupesin luettuani miettimään, minkälaisen kirjan omasta elämästäni saisi yhtä päivää seuraamalla vuodesta toiseen. Masentava ajatus kuinka yksitoikkoista oma elämä on tällä tavalla ajateltuna, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. 

Jared Diamond: Kolmas simpanssi - Ihmiseläimen evoluutio ja tulevaisuus

Erittäin mielenkiintoinen kirja ihmisen evoluutiosta, alkaen esi-ihmisistä ja päättyen maapallon ja ihmisen nykyhetkeen ja tulevaisuuden pohtimiseen. Kirja on alunperin julkaistu jo vuonna 1992, mutta suomennettu vasta 2007. Paljon on siis ehtinyt kirjan kirjoittamisen jälkeen tapahtua ja uutta tietoa saatu, mutta perusasiat pysyvät silti muuttumattomina. Erilaisia kilpailevia teorioita on toki paljon liittyen ihmisen evoluutioon ja kehittymiseen, mutta mielestäni Diamondin kirjassa esitetyt teoriat ovat hyvinkin järkeenkäyviä.

Kirjassa etsitään syitä muun muassa ihmisen muista eläimistä täysin poikkeavaan lisääntymiskäyttäytymiseen, kuten piilossa olevaan ovulaatioon ja menopaussiin, tutkitaan kielen kehitystä ja sen vastineita eläinmaailmassa sekä pohditaan ihmisen muita ominaisuuksia, joiden yleensä ajatellaan liittyvän pelkästään ihmisen käyttäytymiseen, kuten taidetta ja kykyä tehdä massamurhia. Lopulta tutkitaan seurauksia, joita ihmisen kehittymisestä (mm. maatalouden aloitus) ja levittäytymisestä maapallolle oli, ja miten ne seuraukset erosivat nykyihmisen ympäristölleen aiheuttamasta tuhosta, vai erosivatko?

Monista aiheista annetaan yksityiskohtaisia esimerkkejä ja kerrotaan arkeologien ja paleontologien tekemistä tutkimuksista ja menetelmistä. Erittäin kattava kirja, joka antoi kyllä miettimisen aihetta. Seuraava Diamondin kirja on jo odottamssa lukemistaan. 

Jari Lehtinen: Mielekäs maailmanhistoria

Nimensä mukaisesti kirja esittelee maailmanhistoriaa, tällä kertaa vain vähän tuntemattomampia palasia siitä. Kirja koostuu lyhyistä, sivun tai parin pituisista jutuista, jotka käsittelevät yleensä enemmän tai vähemmän omalaatuisia henkilöitä jotka ovat ansainneet paikkansa historian hämärässä. Kirjassa kerrotaan esimerkiksi sir Francis Galtonista, joka oli monen alan asiantuntija ja tilastotieteilijä. Hän sai tutkimustensa pohjalta selville muun muassa sen, mistä Britannian rumimmat naiset ovat kotoisin, sekä kuinka tehokasta rukoileminen on tilastollisen tutkimuksen valossa. John Brinkley puolestaan tuli kuuluisaksi hoitamalla miesten impotenssiä pukeilta otetuilla kivessiirrännäisillä.

Kirjaa oli mukava lukea aina muutama juttu kerrallaan. Ei tässä nyt mitään maatamullistavia paljastuksia ollut, mutta tulipahan taas todetuksi kuinka kekseliäitä ja omituisia ihmiset osaavat olla. 

Lisa Scottoline: Vaaran paikka

Anne Murphy on nuori juristi, joka on muuttanut Philadelphiaan aloittaakseen uuden elämän jouduttuaan sinnikkään ahdistelijan uhriksi. Hän on valmistelemassa asiakkaansa puolustusta rantamökillä, kun näkee lehdessä uutisjutut joiden mukaan hänet on löydetty murhattuna. Hän joutuu palaamaan takaisin kaupunkiin selvittämään mistä on kyse, samalla kun yrittää pitää salassa sen ettei olekaan kuollut, sekä valmistelemaan asiakkaansa puolustusta.

Täysin turha kirja. Välillä tosiaan ärsyttää oma kyvyttömyys jättää kesken kirjoja, jotka eivät saa kuin ärsyyntymään epäloogisuudellaan, idioottimaisella juonellaan ja päähenkilöiden täydellisellä epärealistisuudella. Onneksi tällaisia fiaskoja ei osu kohdalle kovin usein. 

Douglas Preston & Lincoln Child: Tulikivi

Vihdoin löysin tämän kirjastosta. En yleensä jaksa varailla kirjoja mutta tämän kohdalla meinasin jo luovuttaa, niin kauan jouduin kirjaa metsästämään. Kirja on kolmas suomennettu kirja Pendergast-sarjasta, vaikka ymmärtääkseni suomennokset on jostain käsittämättömästä syystä aloitettukin vasta sarjan kolmannesta kirjasta. Tällä kertaa agentti Pendergast tutkii outoja murhia, joiden tapahtumapaikalla haisee tulikivi, ruumiit ovat palaneet oudosti ja muutkin olosuhteet viittaavat jopa itse paholaisen tekoihin.

Mitähän tästä nyt sanoisi? Erittäin mukaansatempaava kirja, kirjailijoiden tyyli pystyy edelleen vetämään minut mukaansa täydellisesti. Milloinkohan seuraava osa ilmestyy..?