torstai 29. syyskuuta 2011

Paulo Coelho: The Fifth Mountain


Kirja perustuu Raamatun kertomukseen profeetta Eliaasta, joka eli n. 800-luvulla ennen ajanlaskun alkua Israelissa. En tiennyt kirjasta mitään ennen lukemista, joten yllätyin kyllä sisällöstä, sillä en ajatellut sen olevan uskonnollinen tarina. En myöskään tunne Raamattua juuri lainkaan, ainakaan Eliaasta kertovia kohtia, joten en pysty vertaamaan niitä kirjan tapahtumiin. Juoni sinällään oli hyvin yksinkertainen, mutta siitä on hankala kertoa oikeastaan mitään referoimatta samalla koko kirjan sisältöä. Perimmäinen ajatus oli kuitenkin ihmisen oikeus ja velvollisuus tehdä valintoja elämässään ja päättää oman elämänsä suunnasta, eikä vain jäädä paikalleen tai antaa toisten tehdä näitä päätöksiä.

Kirjan tyyli oli hyvin pelkistetty ja yksinkertainen. Ihmisten ja ympäristön kuvailua oli hyvin minimaalisesti, mieleen tuli oikeastaan Raamatun kirjoitustyyli. Toisaalta se sopi kyllä tarinaan, mutta samalla teki siitä melko karun ja välillä pitkästyttävänkin. En ole lukenut Coelhon muita kirjoja, joten en tiedä onko hänen tyylinsä aina näin pelkistetty, vai oliko kyse vain eräänlaisesta tehokeinosta tässä kirjassa. 

torstai 22. syyskuuta 2011

Stephen Hawking: A brief history of time


Syksy on selvästi tullut, koskapa tietokirjallisuus vetää puoleensa vastustamattomasti. Tällä kertaa tuli kyllä haukattua isompi pala kuin pystyin puremaan, sillä suuri osa tekstistä meni yli ymmärryksen. Jollain tasolla ymmärsin kyllä mistä puhuttiin, mutta protonien ja neuronien, kvarkkien ja erilaisten fysiikan teorioiden sovittaminen universumin syntyyn ja olemukseen ei enää onnistunut. Toisaalta oli mielenkiintoista lukea teorioista joita viisaat aivot tuottavat, esimerkiksi aikamatkustamisen ja aikakäsityksen suhteen. Todistettu on, että aika ei kulje samaa tahtia kaikkialla, esimerkiksi maan pinnalla se kulkee hitaammin kuin ylempänä avaruudessa.

Suuri osa yleisestikin tunnetuista teorioista on kuitenkin nimenomaan juuri niitä; teorioita, joita ei ole pystytty todistamaan konkreettisesti. Esimerkiksi mustien aukkojen olemassaolosta ei ole mitään konkreettisia todisteita. Erilaisilla matemaattisilla kaavoilla pyritään luomaan todisteita, jotka vahvistavat olemassaolevia teorioita, joilla sitten pystyttäisiin tarkentamaan maailman syntyä ja olemusta. Tämä kirja vahvisti kyllä sen olettamukseni että tutkijoiden ajatukset lentelevät jossain ihan muissa sfääreissä kuin tavallisten ihmisten. Toisaalta mikäpä olisi sen mielenkiintoisempaa kuin lueskella scifi-juttuja jotka toivotaan saavan todistetuksi lähitulevaisuudessa todeksi?

Luin tämän e-kirjana ja täytyy positiivisena loppuhuomautuksena todeta, että iphoneen sisältyvä english dictionary on oivallinen lisä!

maanantai 19. syyskuuta 2011

Tony Blair: The Journey


Tony Blair oli Britannian pääministeri vuosina 1997-2007. Kirjassaan hän käy läpi poliittista uraansa varhaisista vaiheista aina nykyhetkeen asti. Hänen pääministeriaikanaan tapahtui paljon merkittäviä asioita maailmanlaajuisesti, kuten Yhdysvaltain terrori-iskut ja niiden jälkimainingeissa päätökset Afganistanin ja Irakin sodista, mutta hän sai myös paljon aikaan Britannian politiikassa, mm. Irlannin rauhanneuvottelujen onnistuminen, sekä uudistukset niin koulutukseen ja terveydenhuoltoon kuin kriminaalipolitiikkaankin. Toki noihin vuosiin mahtui paljon muitakin tapahtumia, ja kaikkia niitä Blair käy läpi hyvin yksityiskohtaisesti, perustellen näkökantojaan ja tekemiään päätöksiä. Pääpaino kirjassa tuntui kuitenkin olevan selittää hänen "New Labour" -aatettaan, joka lähti puolueen uudistamisesta ja jatkui yhteiskunnallisessa uudistamisessa läpi kaikkien pääministerivuosien.

Poliitikkojen tapaan Blairilla on sana hallussa ja hän osaa hyvin vakuuttavasti puolustella päätöksiään ja hienovaraisesti syytellä vastustajiaan. Gordon Brown tuskin on ollut kovin ilahtunut jos on tämän kirjan lukenut, häntä syytetään melko selväsanaisesti kaikista puolueen kärsimistä loppuvaiheen ongelmista ja vaalitappiosta Blairin eroamisen jälkeen. Mutta sellaista politiikka ilmeisesti on; oma näkemys on aina paras. Toisaalta ilman selvää visiota ja suuntaa on mahdotonta saada mitään aikaan, joten toisaalta ymmärrän tämän.

En ole todellakaan mikään politiikan seuraaja, en kotimaan enkä sen puoleen ulkomaidenkaan. Tämä kirja oli jälleen uusi rajanylitys minulle, muita poliittisia muistelmia tuskin tulen lähiaikoina lukemaan. Tämän kirjan olin silti halunnut lukea sen ilmestymisestä asti, lähinnä siksi että muistan jostain lehtijutusta lukeneeni hovin närkästyneen kuningatarta koskevista kohdista. Ja kyllä, Blair on selvästi myös huumorintajuinen mies, teksti ei todellakaan ollut kuivaa poliittista analyysia kaiken aikaa, vaan väliin mahtui paljon myös itseironiaa, hupaisia sattumuksia ja hauskoja kuvailuja muista ihmisistä. Ehkä voisin harkita lukevani George W. Bushista kirjoitettuja muistelmia seuraavaksi, kunhan pääsen tämänkertaisesta poliittisesta ähkystä yli.

lauantai 17. syyskuuta 2011

Michelle Gagnon: Joita kukaan ei näe


Fbi-agentti, sarjamurha, yhteistyökyvyttömät poliisit ja vähän onnettomia ihmissuhteita, kuulostaa turhankin tutulta. Mitään uutta tai mielenkiintoista ei tässä kirjassa ollut, mutta olipahan ihan mukava aivot narikkaan -kirja välillä. Keskenkään ei kirjaa voinut jättää, koska se olisi jäänyt ikävästi mieleen kummittelemaan. 

maanantai 12. syyskuuta 2011

Joseph Heller: Catch-22


Tapahtumat sijoittuvat toiseen maailmansotaan, Yhdysvaltojen ilmavoimien tukikohtaan lähellä Italiaa. Päähenkilö on Yossarian -niminen lentäjä, joka pelkää henkensä puolesta ja miettii kovasti keinoja päästä takaisin kotiin, tuloksetta. Tapahtumia kerrotaan eri henkilöiden näkökulmista eri kappaleissa, mikä antaa henkilöistä toki erilaisen, tarkemman kuvan, mutta samalla myös sekoitti ainakin minun pääni. Kenraaleita, luutnantteja, kapteeneita ym. on niin paljon, että ne menivät sekaisin iloisesti. Asiaa ei auttanut se, että kaikki henkilöt olivat hyvin erikoislaatuisia, tyypillisen satiristiseen tapaan ylikarrikoituja ja sen seurauksena eivät kovinkaan erilaisia.

Kirjan nimi tarkoittaa "noidankehää", josta ei pääse päättelemällä pois, esimerkkinä vaikkapa Yossarianin tapailema italialainen nainen. Hän suree, koska kukaan kunniallinen mies ei halua hänen kanssaan naimisiin koska hän ei ole enää neitsyt. Yossarian tarjoutuu naimaan hänet, jolloin tyttö toteaa, että Yossarian on hullu kun haluaa naimisiin naisen kanssa joka ei ole neitsyt, ja hän puolestaan ei voisi koskaan naida hullua miestä. 

Lukemalla tämän kirjan tein historiaa, se sai kunnian olla ensimmäinen lukemani sotaromaani sekä e-kirja. Molempia olen pitänyt lähes ylitsepääsemättöminä esteinä itselleni, siksi onkin ikävää että en pitänyt kirjasta kovinkaan paljon. En tosin itse tätä kirjaa hankkinutkaan, vaan sen lähetti minulle miespuolinen ystäväni. Varmaan minulta jäi ymmärtämättä paljon tekstin hienouksia ja syvempiä merkityksiä englanninkielen takia, mutta ainakin sen voin todeta, että satiiri ei kirjallisuudenlajina ole minua varten. Kirjassa oli omat hauskat oivalluksensa, mutta paljon oli myös saman asian jankkaamista edestakaisin, ja samat asiat toistuivat vielä eri kappaleissa.

E-kirja sen sijaan oli kokemuksena mukava, vaikka etukäteen pelkäsinkin etten jaksa pientä puhelimen näyttöä tuijottaa. Pelko oli turha, lukeminen tuntui sujuvan jopa paremmin kuin tavallisen kirjan lukeminen. Mikä parasta, kirja kulkee mukana siellä missä puhelinkin eikä vie paljoa tilaa. 

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Johanna Ervast: Jäähyväiset Einolle


Yllättäen eräänä yönä pieni kolmevuotias Eino saa aivoverenvuodon. Toivoa annetaan vähän, mutta Eino selviytyy isoista leikkauksista ja kriittisistä hetkistä. Viimein, viikkojen tehohoidon ja jatkohoitoon siirtymisen jälkeen käy selväksi, ettei toivoa toipumisesta ole oikeastaan koskaan ollutkaan, vaan on alettava valmistautua tekemään isoja päätöksiä Einon elämästä. 

Kirja on äidin kertomus tuskasta, pelosta ja raivosta, jota oman lapsen puolesta tuntee kuoleman edessä. Se on niin raa'an rehellisesti kirjoitettu, ettei sitä voi lukea kuivin silmin, tuntematta surua ja tuskaa itsekin. Ennenkaikkea koin kirjan äidin muistona Einosta, pienestä isostaveljestä jota ei koskaan unohdeta.

torstai 1. syyskuuta 2011

Ildefonso Falcones: Meren katedraali


1300-luvun Barcelonaan sijoittuva kirja kertoo Arnau Estanyolin tarinan. Hänen maaorjana työskennellyt isänsä pakenee Barcelonaan vauvaikäisen Arnaun kanssa ja yrittää saada jalansijaa elämään pojalleen. Köyhänä ja ammattitaidottomana eläminen ei ole helppoa, mutta Arnau onnistuu etenemään sisulla ja ystävällisyydellä ylös köyhyydestä.

Kirjailija oli onnistunut hyvin kuvailemaan 1300-luvun elinoloja korostamatta niitä silti liikaa. Ruttoepidemiat, likaisuus ja ruuan puute kuvailtiin mässäilemättä niillä liikaa. Ainoa asia mikä jonkin verran häiritsi, oli päähenkilön liika kiltteys ja hyväsydämisyys.

Ajattelin ennen kirjan lukemista sen olevan samankaltainen kuin Ken Follettin kirjat Taivaan Pilarit ja Maailma vailla loppua, mutta onneksi eroavaisuutta löytyi paljonkin. Kirkon rakentaminen oli toki tässäkin kirjassa eräänä osatekijänä, mutta ei mitenkään hallitsevana osana. Lisäksi Meren Katedraali keskittyi suureksi osaksi vain päähenkilö Arnaun elämään. Esikoiskirjaksi tämä oli erinomaisen hyvä, kirjailija oli selvästi perehtynyt aiheeseen tarkasti ja saanut kirjaan mahtumaan paljon historiallisia tositapahtumia.