Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lorna Byrne. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lorna Byrne. Näytä kaikki tekstit

tiistai 3. joulukuuta 2013

Lorna Byrne: Toivon viesti enkeleiltä


Lorna Byrnen kolmas omaelämäkerrallinen kirja jatkaa kahden edellisen jalanjäljissä. Lorna on lapsuudesta asti nähnyt enkeleitä ja pystyy puhumaan heidän kanssaan. Hän kertoo, että jokaisella ihmisellä on oma suojelusenkelinsä, mutta näiden lisäksi on olemassa lukemattomia erilaisia enkeleitä eri tehtävissä. Enkelit pyrkivät parhaansa mukaan auttamaan meitä, mutta heidän ohjeitaan ja apuaan täytyy osata ottaa vastaan, sekä myös itse pyytää apua silloin kun sitä tarvitsee.

Olen parhaillaan lukemassa toista täysin vastakkaista kirjaa, Richard Dawkinsin Jumalharhaa. On mielenkiintoista rinnastaa nämä kaksi kirjaa, joista toisessa enkelit ja Jumala kuuluvat Lornan jokapäiväiseen elämään ja ovat ainakin hänelle todistettavasti totta, ja toisessa pyritään kaikin keinoin todistamaan ettei uskonto ja Jumala voi olla totta. Itse olin vahvasti aiemmin Dawkinsin kannalla, mutta jotain Lornan kirjassa on sellaista, ettei sitä voi vain pyyhkäistä sivuun. Tottakai olen epäileväinen hänen motiiveistaan ja totuudestaan, mutta kuten lähes kaikissa kirjan arvioissa kerrotaan, se antaa toivoa. Mikä on sen ihanampi ajatus kuin kuvitelma enkeleistä ympärillämme auttamassa ja antamassa toivoa? Toisaalta Dawkinsin mukaan juuri se onkin yksi syy miksi uskonto ylipäätään on levinnyt maailmaan; antamaan toivoa ja uskoa siihen, ettei tämä elämä ole se ainoa. 

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Lorna Byrne: Portaat taivaaseen



Vihdoin sain tämän kirjastosta oltuani varausjonossa melko pitkään. Kirjailijan suosio ei ole ainakaan laskenut mihinkään ensimmäisen kirjan, Enkeleitä hiuksissani, jälkeen.

Portaat taivaaseen jatkaa samaa kaavaa kuin ensimmäinen kirja. Jos piti siitä, pitää varmasti tästäkin. Lorna kertoo elämästään, kohtaamistaan enkeleistä ja enkeleiden hänelle kertomista asioista ja näyttämistä näyistä. Mielenkiintoisinta antia olivat kertomukset ensimmäisen kirjan kirjoittamisesta, sen saamisesta julkaistuksi sekä Lornan mainoskiertueilla tapaamista ihmisistä. Nämä olivat konkreettisia asioita ja näitä olisin kaivannut enemmänkin. Heti kirjan alkumetreillä kerrottu näky Jumalan kirjastosta ja sinne johtavasta suuresta portaikosta saivat minut hieman vastahankaiseksi loppukirjan lukemista kohtaan. Loppua kohden lukeminen oli kuitenkin helpompaa.

Pohdin Enkeleitä hiuksissani -kirjan lukemisen jälkeen, tulisinko vakuuttuneeksi enkeleiden olemassaolosta ja Lornan kokemien asioiden todenperäisyydestä tämän toisen kirjan lukemisen jälkeen. En tiedä. En kokonaan ainakaan, mutta ehkä kyyninen mieleni on avautunut vähän. Jotkut kirjoissa kerrotut asiat saivat ensimmäisenä ajattelemaan hallusinaatioita ja liian vilkasta mielikuvitusta, mutta kokonaan en kirjoja mielikuvituksen tuotteiksi kuitenkaan ole valmis tuomitsemaan. 

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Lorna Byrne: Enkeleitä hiuksissani


Lorna on lapsesta saakka nähnyt enkeleitä ja henkiä. Tässä omaelämänkerrassaan hän kertoo näistä kohtaamisista ja asioista, joita enkelit ovat hänelle näyttäneet ja kertoneet. Meillä jokaisella on oma suojelusenkeli, joka kulkee aina mukanamme minne tahansa menemmekin. Sen lisäksi on olemassa lukematon joukko muita enkeleitä, jotka tulevat luoksemme kun pyydämme ja auttavat meitä. Lorna kehottaa ihmisiä avaamaan mielensä ja opettelemaan kuuntelemaan enkeleiden neuvoja ja ohjeita.

Hämmentävä kirja. Lukiessa etsii tahtomattaankin ristiriitaisuuksia, jotta saisi itsensä vakuutettua siitä, että koko tarina on sepitettä. Lorna kertoo hyvin yksityiskohtaisesti enkeleistä ja heidän kohtaamisistaan, jopa niin tarkkaan, että välillä ihmettelee voiko joku muistaa kymmenien vuosien takaisia tapahtumia niin selvästi. Enkeleiden kuvaus tuo mieleen lapsuuden kiiltokuvat ja tarrat, joissa kaikilla enkeleillä on siivet ja kauniit kaavut päällä.

Alettuani lukemaan kirjaa oli pakko googlata kirjailija. Katsottuani muutaman youtube-pätkän ei voinut kuin todeta, että hän on tavallisen oloinen ja näköinen nainen, rauhallinen ja puheissaan vakuuttava. Jos olisin lukenut tämän kirjan parikymppisenä, ei olisi tarvinnut miettiä uskoako sen sanomaa vai ei. Nyt vanhempana uskominen on vaikeampaa, huijatuksi tulemisen pelko on suuri. Ehdottomasti kirjailijan toinen kirja "Portaat taivaaseen" on myös lukulistallani. Ehkä sen myötä vakuutun lopullisesti.