Miksi sitten lainasin tämän kirjan? En ole ihan varma, en nimittäin todellakaan ole mikään juoksija. En ikimaailmassa pystyisi juoksemaan maratonia, kymmenen kilometriäkin tekisi tiukkaa. Kuitenkin aloitin hölkkäharrastuksen muutama vuosi sitten ja jotain kummallisen koukuttavaa siinä on. Se tunne, kun huomaa viimein pystyvänsä hölkkäämään kauemmin kuin viisi minuuttia ilman että tuntee kuolevansa on upea! Ajattelin Murakamin käyvän läpi kirjassaan samankaltaisia tunteita ja niin hän käykin. Tosin täysin eri tasolla kuin mitä itse olen, kirjassaan hän kertoo valmistautumisestaan ties kuinka monenteen maratoniinsa.
Ei tämä mikään maata mullistava lukukokemus ollut, ehkä jopa vähän pitkäveteinen välillä. Kuitenkin oli mukava lukea jonkun pitkään juoksemista harrastaneen ajatuksia ja kokemuksia, sekä huomata että tuska ja epätoivo seuraavat mukana vaikka juoksisi kuinka pitkään. En enää tunne itseäni ihan niin onnettomaksi sunnuntaihölkkääjäksi, pääasia on saada itsensä liikkeelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti