Dexterin omantunnon ja inhimillisyyden puutteet aiheuttavat hänelle myös suuria vaikeuksia ymmärtää toisia ihmisiä ja heidän käyttäytymistään. Hänestä on kuitenkin tullut taitava näyttelemään erilaisia tunnetiloja sekä arvailemaan, miten toiset haluaisivat hänen reagoivan. Yrityksessään sulautua mahdollisimman huomaamattomasti normaaliin yhteiskuntaan hän tapailee Ritaa, jolla ei ole hajuakaan Dexterin pimeästä puolesta.
Lindsaylla on juuri sellainen kuivan ironinen ja hauska kirjoitustyyli, joka kolahti minuun. Siksi luinkin kaksi kirjaa peräjälkeen, mutta täytyy sanoa että nyt on pidettävä jo tauko. Kirjat olivat melko samantyylisiä, kuten varmaan kaikki muutkin Dexter -sarjan kirjat, mutta hauskaa ajanvietettä nämä olivat. Kirjoihin perustuvaa tv-sarjaa en ole aiemmin seurannut, mutta ehkä nyt on katsottava jakso tai pari, jotta tiedän kuinka hyvin kirjojen ironia ja huumori on saatu siirrettyä tv-ruudulle.
2 kommenttia:
Dexter on yksi suosikki tv-sarjani. Supernaturalin ohella ainoa, jota on lähes pakko katsoa USA:n tahtiin. Kirjoja olen monesti miettinyt lukevani, mutta sisko on sanonut (hän on lukenut niitä), etteivät kirjat yllä sarjan tasolle, joten kiinnostus on sitten lopahtanut. Ehkäpä vielä sittenkin kokeilen! =D
Olen myös kuullut paljon kehuja sarjasta, en vain ole jostain syystä koskaan tullut katsoneeksi sitä. Luulen kuitenkin, että kirjat eivät olisi jaksaneet sytyttää samalla tavalla jos olisin nähnyt tv-sarjan ensin.
Lähetä kommentti