Kirja on omaelämäkerrallinen, mutta vielä enemmän se on tutkielma länsimaisen avioliiton historiasta ja nykytilasta. Kirjasta löytyy paljon mielenkiintoista pikkutietoa historiallisesta näkökulmasta, mutta myös syvempää pohdiskelua kirjailijan omista sukulaisista ja heidän avioliitoistaan. Ehkä jonkinlainen pakkomielteenomaisuus aihetta kohtaan vaivasi lukiessa, mutta aihetta oli ainakin pohdiskeltu monelta kantilta.
Asia, joka häiritsi enemmänkin näin suomalaisesta näkökulmasta, oli keskittyminen nimenomaan avioliittoon. Toki kirjailijan "pakkoavioliiton" vuoksi tämä oli kirjan idea, mutta koska kaikkea muutakin yhteiseloon ja parisuhteisiin koskevaa oli käsitelty ainakin jonkin verran, tuntui hieman häiritsevältä että avoliittoa ei käsitelty oikeastaan ollenkaa, paitsi mainintana, että ennen kirkon sekaantumista asiaan Euroopassa oli täysin hyväksyttävää asua yhdessä ilman avioitumista. Kun naimisiinmenon ja avioliiton kehittymistä tarkasteltiin suunnilleen koko tunnetun historian ajalta, olisi ollut mielenkiintoista lukea kirjailijan ajatuksia siitä, miksi nykyään yhä suurempi osa pareista ei mene naimisiin lainkaan, ja mikä ero loppujen lopuksi on sillä, asuuko avoliitossa vai avioliitossa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti