Clare tapaa Henryn eräänä päivänä kotinsa lähellä olevalla niityllä ollessaan kuusivuotias. Henry on alasti ja kertoo tulleensa tulevaisuudesta. Heidän tapaamisensa jatkuvat samalla tavalla koko Claren lapsuuden ja nuoruuden. Henry kärsii aikasiirtymähäiriöstä, hän tempautuu yhtäkkiä toiseen aikaan ja paikkaan, voimatta kontrolloida siirtymisiä mitenkään. Välillä hän löytää itsensä Claren luota niityllä, välillä lapsuudestaan tai tulevaisuudestaan.
Alkuun täytyi pysähtyä miettimään useampaan kertaan aikamatkailun logiikkaa, että pysyi kärryillä. Muuten kirja oli kyllä yllättävänkin selkeä lukea, vaikka sitä kerrottiin sekä Henryn että Claren näkökulmista. Joka kappaleen alussa ilmoitettiin selkeästi kuka on kertojana, minkä ikäisenä ja missä ajassa.
Olin hieman hämmentynyt luettuani tämän kirjan, enkä oikein tiedä pidinkö siitä vai en. Toisaalta Claren ja Henryn tarinaa oli ihana lukea, eikä kirjaa olisi välillä malttanut laskea pois käsistään. Toisaalta taas tuntui, että mitä pidemmälle tarina eteni, sitä vähemmän se jaksoi enää kiinnostaa. Kirjailijan tyyli kirjoittaa on hyvin vähäeleinen ja rauhallinen, välillä tuntui että lukijana ei päässyt oikein kirjaan sisälle, vaan luki tarinaa vieraista ihmisistä tavallaan "ulkopuolelta". Pidin tästä kuitenkin paljon enemmän kuin Niffeneggerin toisesta kirjasta, jonka luin aiemmin. Lopulta tämä on kuitenkin rakkaustarina kahdesta ihmisestä, joiden rakkaus pitää heidät yhdessä elämän tapahtumista huolimatta. Kirjan loppu oli jälleen hieman yllättävä, kuten Hänen varjonsa tarinassakin, mutta kirjan luettuaan mikään muu loppu ei olisi tuntunutkaan oikealta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti