Barbara Demick on journalisti, joka on asunut useita vuosia Etelä-Koreassa uutisoimassa Koreoiden tapahtumista Los Angeles Timesiin. Tätä kirjaansa varten hän haastatteli satoja Pohjois-Koreasta loikanneita ihmisiä, saadakseen luotettavan ja totuudenmukaisen kuvan maan tapahtumista ja oloista. Hän keskittyi etenkin Chongjinin kaupungissa asuneisiin ihmisiin. Kirjassa kuvaillaan yhteensä kuuden naisen ja miehen elämää Pohjois-Koreassa.
Maa, josta ei juuri ulkopuolelle tihku tietoja - ainakaan totuudenmukaisia - on vahvasti johtajansa vallassa. Kim-Il-sungin kuoltua yksinvaltiutta jatkoi hänen poikansa Kim Jong-il. Asukkaiden tiedot ulkomaailmasta ovat täysin propagandan varassa, sillä ulkomaisten radio- ja televisio-ohjelmien kuuntelu ja katselu ovat kiellettyjä ja rangaistavia tekoja. Puhelinyhteyksiä tai postinkuljetusta maan rajojen ulkopuolelle ei myöskään ole. Niinpä Pohjois-Korean asukkaat ovat olleet hyvin pitkälle siinä uskossa että heidän maansa on maailman paras paikka asua ja Etelä-Korea ja Yhdysvallat ovat kaikista pahimpia vihollisia.
Lukiessa ei voinut välttää ajatusten kulkeutumista George Orwellin "1984" -kirjan suuntaan, niin samanlaisia asioita niissä kerrottiin. Oikeastaan suurin ero Pohjois-Korean oikean elämän ja Orwellin fiktion välillä oli Pohjois-Koreassa nälänhädän mukanaan tuoma osittainen pakkosiirtymä kapitalistiseen ajatteluun. Jopa kaikkein vannoutuneimpien kommunistien oli valittava noudattaako sääntöjä ja lakeja ja sen seurauksena todennäköisesti kuolee nälkään, vai rupeaako rikolliseksi ja menee torille myymään mitä vain pystyy, saadakseen rahaa ruuan ostamiseen.
Pelottava kirja. Kun ihmisellä itsellään ei ole arvoa, vaan hän on vain yhteiskunnassa yksi pieni osanen joka on helposti korvattavissa, ei ole paljon väliä kuinka paljon ihmisiä heitetään vankiloihin ja pakkotyöleireille mitättömistä rikkomuksista, tai kuinka paljon heitä kuolee nälkään. Pohjois-Koreassa asiat itse asiassa toimivat melko hyvin niille ihmisille, jotka noudattivat sääntöjä pilkulleen ja tekivät velvollisuutensa mukisematta, kunnes tuli nälänhätä. Sen jälkeen ihmisten silmät rupesivat pikkuhiljaa avautumaan huomaamaan toivottomat elinolot. Pelottavan tästä kirjasta tekee se tosiasia, että Pohjois-Korea on ydinasevaltio. Sotaanhan rahaa ja ihmisiä riittää aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti