Hädintuskin tiesin kuka Steve Jobs oli, ennenkuin lehdet alkoivat olla täynnä juttuja hänen lähestyvästä kuolemastaan. Kun hän sitten syksyllä 2011 kuoli, ei voinut välttyä tietämästä kuka hän oli ja mitä tehnyt elämänsä aikana. Hänet nostettiin lehdistössä sankariksi, jonka fanit itkivät Applen kauppojen edessä ja surivat avoimesti. Jobs oli sairastanut haimasyöpää jo muutaman vuoden. Tajutessaan ettei ehkä eläisi enää montaa vuotta hän otti yhteyttä Walter Isaacsoniin, jotta hän kirjoittaisi Jobsista totuudenmukaisen elämänkerran. He tekivät läheistä yhteistyötä parin vuoden ajan, mutta Isaacsonilla oli myös vapaat kädet haastatella ketä vain mieleen juolahti, ystäviä sekä vihamiehiä, sensuroimatta kirjaa mitenkään. Käsitin, ettei Jobs edes lukenut käsikirjoitusta ennen kirjan julkaisemista.
Jobsista ja hänen luonteestaan ja persoonastaan välittyy hyvin tarkka, mielenkiintoinen kuva. Päämäärätietoisuuden ja pikkutarkan perfektionistin ohella hän oli myös ilkeä pomo, joka saattoi räjähtää pienimmästäkin syystä eikä piilotellut mielipiteitään. Hänen pakkomielteensä kaikkien pienimpienkin yksityiskohtien täydellisyydestä johti välillä suuriin ongelmiin ja myöhästymisiin lähes valmiiden tuotteiden kanssa, kun Jobs päättikin ettei laitteen ulkomuoto tai käytettävyys ollut tarpeeksi hyvä, vaan kaikki oli aloitettava alusta. Hänellä oli hyvin selvät mielipiteet siitä mikä oli paskaa ja mikä loistavaa asiasta kuin asiasta, eikä mitään välimuotoa ollut olemassa.
Suuressa osassa kirjassa on tietenkin Apple ja sen tuotteet, ja kirjan voikin katsoa olevan melko suoraviivaista markkinointia paikka paikoin. Toisaalta tuskin 600-sivuista kirjaa kukaan Applesta ja Jobsista täysin tietämätön rupeaa lukemaankaan.
2 kommenttia:
Jobs oli luova nero, nosti ensin Applen, sitten Pixarin ja vielä kerran Applen.
Luulen, että osa hänen menestyksestään johtui vankkumattomasta uskosta omiin visioihin sekä niiden toteuttamisesta kompromisseja tekemättä. Harvalla ihmisellä on samanlaista luottamusta omiin kykyihin.
Lähetä kommentti