Emma ja Dexter tapaavat toisensa yliopiston päättäjäisjuhlissa 15. heinäkuuta 1988. Siitä alkaa heidän ystävyytensä. Elämä menee eteenpäin, tyttö- ja poikaystävät vaihtuvat, työ- ja asuinpaikat muuttuvat, mutta yhteys säilyy heidän välillään.
Kirjassa seurataan Emman ja Dexterin elämää seuraavat 19 vuotta. Kussakin luvussa kerrotaan aina vain yhdestä päivästä, 15. heinäkuuta kunakin vuotena. Pidin tavallaan tästä kirjoitustyylistä, sillä näin oli pystytty tiivistämään tarina mukavaksi paketiksi, selittelemättä turhaan Emman ja Dexterin ratkaisuja ja tekemisiä. Kuitenkin mitä pidemmälle kirja eteni, sitä enemmän alkoi tuntua siltä, että kirjan rakenne oli myös helppo ratkaisu kirjailijalle; laitetaan vain henkilöt tiettyyn tilanteeseen tiettynä päivänä ja kerrotaan muutamalla sanalla miten he ovat siihen päätyneet, kaiken muun jäädessä lukijan mielikuvituksen varaan. Toisaalta on mukava lukea kirjaa jossa kaikkea ei ole selitetty ja kerrottu.
Suhtauduin tähän kirjaan hyvin ristiriitaisesti sen luettuani. En vieläkään ole varma pidinkö siitä vai en. En saanut oikein kiinni Emmasta enkä Dexteristä ennenkuin loppupuolella kirjaa, jotenkin he vain jäivät etäisiksi. Kuitenkin heidän tarinansa kiehtoi ja piti otteessaan loppuun saakka. Rupesin luettuani miettimään, minkälaisen kirjan omasta elämästäni saisi yhtä päivää seuraamalla vuodesta toiseen. Masentava ajatus kuinka yksitoikkoista oma elämä on tällä tavalla ajateltuna, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti