Unohdettujen kirjojen hautausmaa -sarjan kolmas ja toistaiseksi viimeinen kirja on viimeinkin luettu. Lopun perusteella voisi kyllä kuvitella jatkoa tulevan, eikä se ollenkaan huono juttu olisikaan. Olen näiden kirjojen lukemisella mennyt ulos omalta mukavuusalueeltani ja huomasin pitäväni siitä :) Esipuheessa sanotaan, että kirjat voi lukea omina kokonaisuuksinaan missä järjestyksessä tahansa, mutta mielestäni etenkin tämä viimeinen osa kannattaa myös lukea viimeisenä.
Kirja kertoo Daniel Semperen ystävän Ferminin tarinan. Mies Ferminin menneisyydestä saapuu Semperejen kirjakauppaan etsimään häntä ja jättää hänelle mystisen viestin. Fermin pelästyy silminnähden, mutta ei suostu puhumaan asiasta mitään. Viimein Daniel saa Ferminin avautumaan ja saa kuulla paitsi Ferminin menneisyydestä, myös omasta perheestään asioita joita ei olisi osannut kuvitellakaan.
Kirja oli yllätyksekseni melko ohut, vain reilut 300 sivua. Ei se Tuulen Varjolle vertoja vetänyt, mutta oikein mukava tarina silti. Kirjailijan tavassa kirjoittaa on jotain todella yksinkertaista ja koukuttavaa, lukemista ei vain voi jättää kesken. Ehkä jatkoa sarjaan todellakin seuraa, sitä odotellessa.
2 kommenttia:
Carlos Ruiz Zafon on yksi suosikkikirjailijoistani. Tuulen varjo on aivan omaa luokkaansa, mutta kaikissa Zafonin kirjoissa on upea tunnelma. Jos et ole lukenut Marinaa vielä, niin suosittelen lämpimästi:)
Kiitos vinkistä, jotenkin muut Zafonin kirjat ovat jääneet huomaamatta. Mielelläni tutustun muuhunkin tuotantoon :)
Lähetä kommentti