Karin Slaughter: Criminal

Gbi-agentti Will Trentin esimies, Amanda Wagner aloitti uransa Atlantan poliisilaitoksella aikana, jolloin naispoliisit olivat harvinaisia, rotuun ja sukupuoleen perustuva syrjintä arkipäivää ja seksuaalinen häirintä kollegoiden taholta yleistä. Yhdessä Evelyn Mitchellin kanssa he sattumalta törmäävät mahdolliseen ilotytön murhaan, sekä kuulevat useiden muiden tyttöjen olevan kadoksissa. He alkavat tutkia juttua omin lupineen ja päätyvät jahtaamaan sarjamurhaajaa.

Reilut kolmekymmentä vuotta myöhemmin Will Trent kuulee huolestuttavia uutisia isästään. Pian tämän jälkeen katoaa yliopiston opiskelija, joka löytyy myöhemmin raa'asti murhattuna. Yhtäläisyyksiä löytyy Amandan aikoinaan tutkimaan juttuun, mutta hän ei ole valmis paljastamaan tietojaan Willille.

Karin Slaughter on yksi ehdottomista suosikeistani, eikä hän pettänyt odotuksia tälläkään kertaa. Vaikka suunnilleen joka toisessa luvussa oltiin vuodessa 1975 ja joka toisessa nykypäivässä, ei juonen seuraaminen ollut lainkaan hankalaa. Willin ja Amandan menneisyydestä paljastuu paljon uusia asioita, jotka selittävät heidän monimutkaista suhdettaan. Toivottavasti jatkoa seuraa pian!

Hussein Al-Maadidi: 361 päivää helvetissä

Kirjan kirjoittaja on Irakilainen toimittaja ja journalisti, joka joutui Yhdysvaltojen armeijan pidättämäksi Irakin sodan aikana. Kirjassa hän kertoo kokemuksistaan muun muassa Abu Ghraibin vankilasta.

Abu Ghraibin vartijoiden ihmisoikeusrikkomusten tultua julkisuuteen kellään tuskin oli kovin positiivista kuvaa Yhdysvaltojen armeijasta. Al-Maadidi kuvaa vielä paljon karmeampia tapahtumia ja hyväksikäyttöjä. Inhimillisyys tuntuu olleen kaukana ja ainakin itselleni tuli mieleen kirjaa lukiessa, että ihmisten kohtelu oli ala-arvoista nimenomaan siksi, että vangit olivat muslimeja.

Kirjailija ei kerro tapahtumista kovin syvällisesti, vaan lähinnä päiväkirjamaisesti. Siksi lukukokemus jäi valjuksi. Toisaalta kirjasta olisi tullut varmaan liian raaka, jos kaikki olisi kerrottu yksityiskohtaisesti. Varmaan myös kulttuurierot vaikuttavat, länsimaalaisena olen jo niin kyllästetty väkivallan lukemisella ja katselulla, että juuri mikään ei enää järkytä.

Kaiken kaikkiaan lukemisen arvoinen kirja. Toki mieleen tuli, kuinka paljon kirjailijan vihamielisyys Yhdysvaltoja kohtaan väritti kerrontaa, mutta uskon kuitenkin tapahtumien menneen suurin piirtein kuten ne on kerrottu. 

Malcolm Gladwell: Daavid ja Goljat

Kaikki tuntevat tarinan Daavidista ja Goljatista ja siitä, kuinka heikompi voi voittaa vahvemman. Tätä Raamatun tarinaa on analysoitu paljon ja lopputulema on se, että Daavidin voitto ei ollut edes mikään yllätys, vaan väistämätön tosiasia.

Gladwell tarttuu kirjassaan siihen, miksi altavastaajat niin usein voittavat. Miten on mahdollista, että lukihäiriöisiä on niin paljon suurien yritysten johdossa, miten yksi mies sai aikaan lakimuutoksen Kaliforniassa, tai miksi ihmiset sodasta ja pommituksista kärsiessään eivät pakene.

Kirja oli ihan mielenkiintoinen, mutta jokin siinä rupesi ärsyttämään. Etukannen lause "Miksi altavastaajat niin usein voittavat?" on jo itsessään harhaanjohtava, sillä eivät altavastaajat loppujen lopuksi "voita" kovin usein. Lukihäiriöisiä ihmisiä on maailmassa miljoonia, mutta hyvin harvat heistä menestyvät paremmin kuin keskivertoihmiset. Köyhiin ja vaarallisiin oloihin syntyviä on vielä enemmän, heistä entistä harvemmat onnistuvat. Toki oli mielenkiintoista lukea siitä, kuinka jotkut ovat pystyneet käyttämään heikkouksiaan hyväkseen, mutta kirjassa yleistetään asioita liikaa. 

Anna Godbersen: Juoruja

Juoruja jatkaa siitä, mihin Huumaa jäi. Elisabeth Holland on jättänyt kotinsa ja ystävänsä lähteäkseen rakkauden perään länteen. Elisabethin sisar Diana on myös rakastunut, mutta ei voi olosuhteiden vuoksi tehdä asialle mitään. 1800-luvun viimeinen vuosi on päättymässä muutenkin ikävissä merkeissä, sillä Hollandien taloudellinen tilanne on katastrofaalinen, eikä äidin terveyskään näytä hyvältä. Heidän entisellä palvelijattarellaan Linalla menee paremmin, sillä hän on oppinut juorujen arvon ja osaa käyttää tietojaan hyväkseen.

Ihanan kevyttä lukemista välillä. Vuosisadan vaihteen tiukat moraali- ja käyttäytymissäännöt ja yläluokan hulppea elämä juhlineen ja rakkaussuhteineen vievät mukavasti ajatukset pois nykyhetkestä. Sarjan ensimmäisen osan lukemisesta on kulunut jo pitkä aika, mutta pääsin heti juonesta kiinni, sillä kovin monimutkaisia juonenkäänteet eivät ole. Parasta lukemista sateisena kesäpäivänä. 

Marja Aarnipuro: Rintasyövän jälkeen

Aarnipuron ensimmäinen kirja Rintasyöpävuosi kertoi ensimmäisestä vuodesta syövän toteamisen jälkeen. Tässä toisessa kirjassa keskitytään - kuten nimestäkin voidaan todeta - siihen, mitä kaikkea voi tulla eteen hoitojen jälkeen, kun voi jo varovasti ruveta ajattelemaan syövän olevan takanapäin.

Harva asiasta tietämätön tulee ajatelleeksikaan, millaisia seurannaisvaikutuksia esimerkiksi solunsalpaajahoidoilla voi olla. Fyysiset oireet voivat olla todella kivuliaita ja elämää haittaavia, mutta myös henkisesti ja psyykkisesti toipuminen on hidasta. Syövän uusiutumisen pelosta voi olla todella vaikeaa irtautua.

Kirja on varmasti hyvä tietolähde sekä syövästä toipuville että myös heidän ystävilleen ja omaisilleen ja kaikille muillekin, joita asia kiinnostaa. Onhan henkilökohtaisista kokemuksista aina paljon mielenkiintoisempaa lukea kuin persoonatonta tekstiä. 

Laila Hietamies: Unohduksen lumet

Unohduksen lumet on toinen kirja Hietamiehen Lappeenranta -sarjassa. Ensimmäinen on Lehmusten kaupunki, jonka luin jokin aika sitten. En ole juurikaan lukenut suomalaisten kirjailijoiden romaaneja, lähinnä vain tietokirjoja. Siksi olikin ihana yllätys löytää kirjailija, jonka kirjoihin ihastuin täysin. Osasyy voi olla myös se, että tapahtumat sijoittuvat omaan asuinkaupunkiini, mutta se ei suinkaan ole ainoa asia.

Sarjan aloitusosassa nuori ompelijatar Ilona tapaa ystävänsä Liisan kanssa kaksi ratsuväen upseeria, Veikon ja Arnoldin. Eletään aikaa ennen sotaa, eivätkä kaupunkilaiset katso nuorten suhdetta hyvällä. Pikkukaupunki saa toden teolla juoruiltavaa, kun Ilona tulee raskaaksi, eikä heidän sallita menevän naimisiin erilaisen yhteiskunta-aseman takia.

Unohduksen lumet jatkaa heidän tarinaansa. Aikaa on kulunut kymmenen vuotta edellisen kirjan tapahtumista. Talvisota alkaa ja kaikkien elämä muuttuu täysin. Veikko ja Arnold joutuvat rintamalle, eikä kaupunkiin jäävilläkään ole helppoa pommitusten keskellä. Arnoldin vaimo Liisa huolehtii heidän kahdesta lapsestaan sekä vanhasta isästään. Ilona menee puhelunvälittäjäksi lähelle rintamaa Sortavalan lähelle. Veikko ja Ilona eivät ole olleet missään tekemisissä kymmeneen vuoteen, mutta sodan keskellä heidän polkunsa risteävät jälleen.

Ihanaa pitkästä aikaa lukea kirjaa, jota ei olisi malttanut laskea käsistä pois ollenkaan. Henkilöt olivat mielenkiintoisia, eikä huumoriakaan puuttunut. Syvimmin kosketti kuitenkin sodan kuvaukset, niin rintamalla kuin kaupungeissakin. En silti osaa kuvitellakaan, kuinka kauheaa jatkuva pelko ja väsymys on ollut. Sarjan seuraava osa sijoittuu jatkosodan aikaan, joten lisää isänmaallista tunnetta on tiedossa. 

Bruce Holsinger: A Burnable book

Aika menee ihan liian nopeasti! Blogitauko on venähtänyt jo usean kuukauden mittaiseksi, joten taitaa olla aika ruveta taas laittamaan muistiin luettuja kirjoja.

Bruce Holsingerin esikoiskirjan löysin sattumalta englanninkielisten kirjojen hyllystä. Nimi oli houkutteleva, samoin se että kyseessä oli uunituore, uusi kirja. Ainakin meidän kirjastossa siis..

Tapahtumat sijoittuvat vuoden 1385 Lontooseen. John Gower tietää kaiken tietämisen arvoisen ja salaisuudet ovat hänelle arvokasta kauppatavaraa. Kun hänen ystävänsä Geoffrey Chaucer pyytää apua erään tietyn kirjan löytämisessä, tehtävän ei pitäisi olla ylivoimainen. Pikkuhiljaa kirjan aiheuttamat ongelmat, salaliitot ja jopa murhat alkavat paljastua, eikä John tiedä enää keneen voi luottaa.

Tarina oli hyvin jouhevasti etenevä ja suoraviivainen. Vaikka henkilöitä oli paljon, ei juonen seuraaminen ollut hankalaa alun jälkeen. Paikka paikoin lukeminen tuntui kuitenkin pitkäveteiseltä ja etenkin loppua oli venytetty mielestäni turhaan. Ihan hyvä kirja kuitenkin kokonaisuutena.