Cecilia Samartin: Señor Peregrino

Jamilet on nuori meksikolainen nainen, jonka selän peittää suuri, ruma ja punainen syntymämerkki. Häntä hyljeksitään ja pelätään kotikylässään merkin vuoksi. Äitinsä kuoltua hän vihdoin tuntee olevansa vapaa lähtemään etsimään parannuskeinoa Yhdysvalloista. Hän muuttaa tätinsä luokse asumaan ja saa työpaikan läheisestä mielisairaalasta. Hänen potilaansa on erakkomainen, vihainen ja epämiellyttävä mies, jonka kanssa kukaan ei tule toimeen. Pikkuhiljaa Jamilet ja mies alkavat ystävystyä ja mies alkaa kertoa tarinaa nuorena tekemästään pyhiinvaelluksesta Santiago de Compostelaan.

Kirja jätti hieman ristiriitaisen olon; pidin sen lukemisesta paljon, mutta kirjan loputtua olo oli kuitenkin pettynyt. Pidin kirjan rakenteesta, jossa Jamiletin elämästä ja Señor Peregrinon tarinasta kerrottiin vuorotellen. Jotenkin Jamilet vain tuntui etenkin loppua kohden jäävän sivuhenkilöksi. Olisin odottanut enemmän pohdintaa syntymämerkin merkityksestä Jamiletin elämään ja sen hyväksymisestä osaksi omaa itseä ja identiteettiä. Nyt tuntui että koko asia jäi sivuun, vaikka alussa koko juoni punoutui sen ympärille. 

J.D.Robb: Seduction in Death

J.D.Robb, alias Nora Roberts on kirjoittanut in Death -sarjan kirjoja jo yli neljäkymmentä. Tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuteen, n. vuoteen 2058. Päähenkilöinä kirjoissa ovat etsivä Eve Dallas ja miehensä Roarke. Sivuhenkilötkin pysyvät samoina, ainakin kirjoissa joita olen tähän mennessä lukenut. Suurta yllätystä sisällön suhteen ei siis ole odotettavissa, mutta jostain syystä Nora Roberts osaa kirjoittaa niin mukaansatempaavasti, ettei sillä ole niin väliä. Hyvä aivojen nollauskirja siis.

Tässä osassa selvitellään murhia joiden uhreiksi joutuvat naiset ovat tavanneet murhaajan nettideittisivuilla. Miksikään varsinaisiksi rikosromaaneiksi en näitä kirjoja mieltäisi, mutta onhan tämä vaihtelua tavan romantiikkakirjallisuudelle. 

Douglas Preston & Lincoln Child: Ihmeiden kabinetti

Päähenkilö on Pendergast -niminen omalaatuinen FBI:n agentti, joka saapuu New Yorkiin tutkimaan rakennustyömaalta löydettyjä luita. Luut ovat yli sata vuotta vanhoja, ja niistä löytyy viitteitä joiden mukaan asialla olisi ollut sarjamurhaaja. Yllättäen puistosta löytyy uusi ruumis, joka näyttäisi olevan murhattu samalla tavalla kuin sadan vuoden takaiset uhrit. Yhdessä arkeologi Nora Kellyn kanssa Pendergast yrittää selvittää kuka oli tämä tuntematon 1800-luvulla elänyt sarjamurhaaja, sekä kuka on ruvennut matkimaan häntä ja miksi.

Äärettömän mielenkiintoinen kirja, piti otteessaan ensimmäisestä sivusta viimeiseen. Sivuja löytyykin peräti 650, joten luettavaa riitti, mutta missään vaiheessa ei tullut kyllästymisen tunnetta. Pendergast on jätetty mielenkiintoisen salaperäiseksi hahmoksi, josta haluaa tietää lisää. Välillä tuli jopa mietittyä onko hän tästä maailmasta lainkaan. Kirjassa oli myös viittauksia aiempiin kirjoihin ja niiden tapahtumiin ja ne täytyykin ehdottomasti etsiä käsiin seuraavaksi.

Lorna Byrne: Portaat taivaaseen

Vihdoin sain tämän kirjastosta oltuani varausjonossa melko pitkään. Kirjailijan suosio ei ole ainakaan laskenut mihinkään ensimmäisen kirjan, Enkeleitä hiuksissani, jälkeen.

Portaat taivaaseen jatkaa samaa kaavaa kuin ensimmäinen kirja. Jos piti siitä, pitää varmasti tästäkin. Lorna kertoo elämästään, kohtaamistaan enkeleistä ja enkeleiden hänelle kertomista asioista ja näyttämistä näyistä. Mielenkiintoisinta antia olivat kertomukset ensimmäisen kirjan kirjoittamisesta, sen saamisesta julkaistuksi sekä Lornan mainoskiertueilla tapaamista ihmisistä. Nämä olivat konkreettisia asioita ja näitä olisin kaivannut enemmänkin. Heti kirjan alkumetreillä kerrottu näky Jumalan kirjastosta ja sinne johtavasta suuresta portaikosta saivat minut hieman vastahankaiseksi loppukirjan lukemista kohtaan. Loppua kohden lukeminen oli kuitenkin helpompaa.

Pohdin Enkeleitä hiuksissani -kirjan lukemisen jälkeen, tulisinko vakuuttuneeksi enkeleiden olemassaolosta ja Lornan kokemien asioiden todenperäisyydestä tämän toisen kirjan lukemisen jälkeen. En tiedä. En kokonaan ainakaan, mutta ehkä kyyninen mieleni on avautunut vähän. Jotkut kirjoissa kerrotut asiat saivat ensimmäisenä ajattelemaan hallusinaatioita ja liian vilkasta mielikuvitusta, mutta kokonaan en kirjoja mielikuvituksen tuotteiksi kuitenkaan ole valmis tuomitsemaan. 

Christiane Heggan: Etsintä

Apulaispiirisyyttäjä Sidney Cooperin ystävä, tutkiva journalisti Lilly, siepataan hänen nenänsä edessä. Sidney alkaa etsiä syyllisiä ja tutustuu siinä sivussa Jake Sloaniin, joka muuttaa Sidneyn naapuriin. Jakella on omat tutkimuksensa meneillään entisestä armeijan komentajastaan, joihin myös Sidney joutuu osalliseksi.

Olipa vaikea kirjoittaa tiivistelmä juonesta. Pidin kyllä kirjasta, mutta juonenkäänteitä ei liiemmälti ollut. Ei siis mitään pulssia nostattavaa juonenkehittelyä tai jännittäviä tapahtumia, vaan kirja eteni omaa tahtiaan loppua kohti, tasaisesti ja varmasti. Henkilöhahmot jäivät pinnallisiksi, mutta ei tällaisessa kirjassa kovin syväluotaavaa analyysia tarvitakkaan. Mukavan erilainen kirjoitustavaltaan kuin yleensä lukemani jännärit.

Alex Kava: Sielujen sieppari

Maggie O'Dell on FBI:n profiloija, joka tutkii parinsa kanssa sarjamurhaa. Naiset on kuristettu, heidän suunsa on teipattu ja heidät on aseteltu istuma-asentoon. Jäljet osoittavat pastori Joseph Everettiin ja hänen uskonlahkoonsa, johon myös Maggien äiti on liittynyt.

Olen lukenut muitakin Maggie O'Dell -kirjoja, joista pidin enemmän kuin tästä. En vain jaksanut innostua uskonlahko-juonesta, tuntuu että olen lukenut ihan liikaa uskontoon liittyviä kirjoja viime aikoina. Lisäksi kun murhaajan arvasi jo puolessavälissä, oli loppukirjan lukeminen melko tylsää. Ja jos jotain inhoan dekkareita lukiessa niin sitä, että lopussa jää selvittämättömiä asioita auki. Tiettyjä asioita korostettiin uhreissa, mutta koskaan ei sitten selvinnyt että minkä takia? Miksi murhaaja oli tehnyt niin? Mutta dekkarikausi on avattu ja jatkoa seuraa!

Lorna Byrne: Enkeleitä hiuksissani

Lorna on lapsesta saakka nähnyt enkeleitä ja henkiä. Tässä omaelämänkerrassaan hän kertoo näistä kohtaamisista ja asioista, joita enkelit ovat hänelle näyttäneet ja kertoneet. Meillä jokaisella on oma suojelusenkeli, joka kulkee aina mukanamme minne tahansa menemmekin. Sen lisäksi on olemassa lukematon joukko muita enkeleitä, jotka tulevat luoksemme kun pyydämme ja auttavat meitä. Lorna kehottaa ihmisiä avaamaan mielensä ja opettelemaan kuuntelemaan enkeleiden neuvoja ja ohjeita.

Hämmentävä kirja. Lukiessa etsii tahtomattaankin ristiriitaisuuksia, jotta saisi itsensä vakuutettua siitä, että koko tarina on sepitettä. Lorna kertoo hyvin yksityiskohtaisesti enkeleistä ja heidän kohtaamisistaan, jopa niin tarkkaan, että välillä ihmettelee voiko joku muistaa kymmenien vuosien takaisia tapahtumia niin selvästi. Enkeleiden kuvaus tuo mieleen lapsuuden kiiltokuvat ja tarrat, joissa kaikilla enkeleillä on siivet ja kauniit kaavut päällä.

Alettuani lukemaan kirjaa oli pakko googlata kirjailija. Katsottuani muutaman youtube-pätkän ei voinut kuin todeta, että hän on tavallisen oloinen ja näköinen nainen, rauhallinen ja puheissaan vakuuttava. Jos olisin lukenut tämän kirjan parikymppisenä, ei olisi tarvinnut miettiä uskoako sen sanomaa vai ei. Nyt vanhempana uskominen on vaikeampaa, huijatuksi tulemisen pelko on suuri. Ehdottomasti kirjailijan toinen kirja "Portaat taivaaseen" on myös lukulistallani. Ehkä sen myötä vakuutun lopullisesti.