Ensimmäiset sivut luettuani olin hyvin positiivisesti yllättynyt, ajattelin jo löytäneeni uuden jännityskirjailijan Tess Gerritsenin rinnalle. Valitettavasti se tunne ei kestänyt, vaan pikkuhiljaa kirjan edetessä intoni väheni. Osasyy oli suomennoksen laadussa ja kirjoitusvirheissä. Osa virheistä menee epäilemättä myös kirjailijan kontolle:
"...hän tiesi olevansa ajautumassa hypoklymiaan. Hänen verensokeriarvonsa olivat jo nyt vaarallisella tasolla. Ilman insuliinia tilanne vain pahenisi."
Hypoklymia? Mikä se on?? Tähän lauseeseen saakka oli kirjoitettu korkeasta verensokerista, sitten pompataan hypoklymiaan (hypoglykemia?), jota ei insuliinilla paljoa auteta. Tämä kohta kieltämättä hyppäsi silmille tekstistä, muuten ei yhtä pahoja asiavirheitä ollut, pienempiä epäjohdonmukaisuuksia kyllä. Kirjan pahin ongelma oli kuitenkin mielestäni yksityiskohtien puute. Henkilöt jäivät pinnallisiksi ja tapahtumien kuvailu oli yhtä lailla puutteellista. Huono asia kirjan kannalta kun päähenkilö ei herätä juuri minkäänlaisia tuntemuksia. Ehkä mielipiteeseeni vaikuttaa tahaton vertailu Kathy Reichsiin ja Tess Gerritseniin, joiden kirjoitustyyli on täysin erilainen. Luulen, että tämä jäi viimeiseksi Simon Beckettin kirjaksi kohdaltani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti