Kirja kertoo Corragin tarinan, sellistä kerrottuna vieraalle miehelle. Se on tarina elämästä noidaksi haukuttuna, yksinäisenä ja vainottuna. Rakkaudesta ja siitä, kuinka pienet tapahtumat muuttavat ihmistä ja hänen elämäänsä, ja kuinka maailmassa valo voittaa lopulta aina pimeyden.
En tiedä mitä oikein odotin tältä kirjalta ennen lukemista, mutta kuvittelin että en todennäköisesti tule pitämään siitä kovinkaan paljon. Toisin kävi, tarina imaisi minut mukaansa vastustamattomasti. Kauniilla kielellä kuvaillut tapahtumat ja maisemat, pienet yksityiskohdat ja tunteet pitivät otteessaan loppuun saakka. Fletcher osaa käyttää sanoja niin taidokkaasti, että itsekin rupesi huomaamaan ympärillään aivan uusia asioita ja kiinnittämään huomiota tuulen ääniin. Talven kylmyys ja lumisuus eivät tuntuneetkaan enää niin pahalta.
Täytyy vielä lopuksi kommentoida kirjan kantta, joka on mielestäni vain yksinkertaisesti ruma. Kirjan kauniiseen kieleen ja tunnelmaan kansi ei sovi mitenkään, ainakaan minun silmini nähtynä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti