Steven on 12-vuotias poika, joka käyttää vapaat hetkensä kulkemalla ympäröivillä nummilla, kaivaen maata ja etsien lapsena murhatun enonsa ruumista. Hän toivoo perheensä ja oman elämänsä muuttuvan paremmaksi ja onnellisemmaksi, jos hän saa selville minne eno on haudattu. Nummi on laaja, mutta Steven keksii keneltä voisi pyytää apua; vankilassa istuvalta pedofiili-murhaajalta, jonka epäilee olleen syyllinen enon murhaan.
Kirjailija on päässyt hyvin sisälle sekä Stevenin että murhaajan mieleen. Henkilöt olivat kaikessa karuudessaan uskottavia, inhottavuuteen saakka. Kuitenkin kirjan synkkä vire vei lukuintoa pois. Kylmä, sateinen ja sumuinen nummi, aina ikävällä tuulella olevat perheenjäsenet, Stevenin opettaja joka ei muista hänen nimeään... Elämän karuus toki selittää sen, miksi Steven halusi ryhtyä niin epätoivoiseen hankkeeseen saadakseen edes vähän iloa elämäänsä, mutta minulta se vei lukuhalut pois. Tai ehkä lukuhaluni olivat minimissä jo kun aloin lukea tätä kirjaa, se saattaa selittää miksi koin sen niin negatiivisena ja miksi lyhyen kirjan lukeminen vei kuukauden. Muuna ajankohtana arvio saattaisi olla erilainen, mene ja tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti