Heidi Tujunen: Kyllä minä sinua rakastan

Kirja on kertomus siitä, kuinka ilo tulevista kaksosista vaihtuu yhtäkkiä yli vuoden kestävään pelkoon, suruun, odottamiseen ja toivoon. Kuinka oma lapsi ei enää tunnukkaan omalta ja kuinka sairaalasta tulee oman kodin jatke.

Kaksosten synnyttyä kerrotaan kaiken olevan hyvin, kunnes toisen vauvan vointi romahtaa yhtäkkiä muutaman tunnin kuluttua ja hänet viedään vastasyntyneiden teho-osastolle. Hänellä on suulakihalkio, mutta se ei selitä vauvan vakavia hengitysvaikeuksia. Eeviksi ristitylle vauvalle joudutaan lopulta tekemään henkitorviavanne, joka tietää vähintään vuoden sairaalassaoloa. Eevillä sekä kaksossisko Iinalla todetaan myös Turnerin syndrooma, ilmeisesti ainoina identtisinä kaksosvauvoina Suomessa. 

Eevin sairaalajaksosta tulee lopulta 14 kuukauden mittainen. Väliin mahtuu useita hoitojaksoja Helsingissä, kaukana kotoa. Äidin tekstistä voi niin selvästi tuntea kaiken sen turhautumisen, pelon, väsymyksen ja masennuksen, vaikka tilanteeseen ei voi mitenkään itse samaistua, eikä edes kuvitella tietävänsä miltä tuntuu kun oma lapsi on vakavasti sairas.

Kirja oli hyvin koskettavasti kirjoitettu ja antaa näkymän siihen maailmaan johon joutuu, kun omasta lapsesta tuleekin "sairaalan lapsi". Kirjoittaja kuvaa myös hyvin rohkeasti niitä tunteita, jotka tulevat lapsen kotiuduttua. Kun kotona onkin yhtäkkiä vaativa, vieras lapsi, jonka kanssa äiti-lapsisuhde on alettava rakentamaan uudelleen alusta asti. Kuitenkin kirjasta jäi lopulta positiivinen vire mieleen, sekä ihmetys siitä, mihin kaikkeen ihminen kykenee pakon edessä.