keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Sophie Kinsella: Muistatko minut?

                                   
Lexi Smart herää sairaalasta auto-onnettomuuden jälkeen ja huomaa, ettei muista mitään kolmesta viime vuodesta. Hän kuvittelee olevansa yhä sinkku, vaatimattomassa työssä ja rahaton. Todellisuudessa hän onkin naimisissa rikkaan miehen kanssa, töissä johtoasemassa ja menettänyt siinä sivussa ystävänsä. Hän ei muista aviomiestään Ericiä, eikä useimpia muitakaan ihmisiä ympärillään lainkaan, mutta yrittää parhaansa mukaan toimia kunnollisen aviovaimon tavoin ja saada jotain tolkkua elämästään.

Ensimmäisenä lukemisen aloitettuani särähti korvaan (tai tässä tapauksessa silmiin?) se, että ihmisiin viitattiin se-muodossa. Äärimmäisen ärsyttävää, vaikka tarkoitus onkin tuoda esiin epämuodollista puhetapaa. Lauseet, kuten "Millainen se on?", "En ole vielä valmis tapaamaan sitä" saivat niskakarvani pystyyn, eikä kirjan lukeminen jaksanut kiinnostaa paljoakaan. Taisin kuitenkin tottua kieleen, sillä joskus puolenvälin jälkeen kirja muuttui oikeasti kiinnostavaksi ja jopa hauskaksi. Ensimmäisen puoliskon lukemiseen meni parisen viikkoa, mutta loppuosan luin parissa päivässä. Kerrankin voin olla tyytyväinen siitä, etten yleensä jätä tylsiäkään kirjoja kesken, sillä tässä tapauksessa mielipiteeni kirjasta muuttui lopun myötä täysin. 

2 kommenttia:

Raisa kirjoitti...

Palautetta kustantamoon/suomentajalle, ettei moisesta sanavalinnasta tule yleisempi tapa.

Miiru kirjoitti...

Olet oikeassa. Ja jos puhekielinen teksti on välttämätöntä olisi jonkinlainen johdonmukaisuus myös suotavaa niin, että koko "puhuttu" teksti olisi puhekielistä eikä vain pari sanaa.