Takakannen mukaan kirja kertoo viidestä murhaajasta, "joiden maine on levinnyt kaikkialle maailmaan". Tunnistin näistä nimistä yhden, Charlie Mansonin. Muut ovat ehkä kuuluisia, mutta eivät ainakaan minulle. En todennäköisesti kuulu tämän kirjan kohderyhmään, ellei tarkoituksena ollut sitten tehdä heistä vielä kuuluisampia, nyt ainakin yksi uusi ihminen tietää heidän nimensä ja sen, mitä he ovat tehneet.
Micael Dahlen kävi henkilökohtaisesti tapaamassa kaikkia viittä murhaajaa ja haastatteli heitä. Kuten hän itse kertoo useasti, hänestä tuli "pakkomielteinen". Kuvailut kirjailijan matkoista vankeja tapaamaan, heidän haastattelunsa ja murhien kuvailu vei noin puolet kirjasta. En tiedä mitä uutta hän näistä tapaamisista sai, muutamaa lausetta lukuunottamatta joita sitten analysoitiin myöhemmin kirjassa. Muuten murhat ja murhaajien elämäntarinat ovat niin tunnettuja, että suurin osa tiedoista on varmasti etsitty muista lähteistä.
Etukannen perusteella luulin kirjan keskittyvän siihen, miten murhaajista tulee niin kuuluisia, miksi ja miten on mahdollista, että heidän nimellään tehdään miljoonabisnestä ja mistä johtuu, että niin monet ovat halukkaita tapaamaan murhaajia, harrastamaan seksiä heidän kanssaan vankilassa ja jopa menemään naimisiin heidän kanssaan. Näitä aiheitä sivuttiin kyllä, mutta melko pintapuolisesti. Olisin toivonut kirjailijan haastatelleen enemmän esimerkiksi naisia, jotka menevät naimisiin vangin kanssa joka mahdollisesti ei koskaan vapaudu. Tällaista analyysia ei ollut, vaikka hän yhden kirjan päähenkilön vaimon tapasikin. Loppuosa kirjasta oli kirjailijan omaa pohdintaa siitä, miksi yhteiskunta on sellainen kuin on, mikä tekee murhaajista niin kiehtovia ja mistä johtuu etteivät kaikki toteuta mielitekojaan murhasta.
Harvasta kirjasta on jäänyt näin "korni" olo, en tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Loppukiitoksissakin osoitetaan ensin syvä kiitos murhaajille siitä, että he ovat sallineet kirjailijan tavata heidät ja jakaneet tarinansa hänen kanssaan, jonka jälkeen loppukaneettina muistutetaan että onhan ne uhrit ja heidän omaisensakin olemassa. Kirjassa käsitellään ja ihmetellään jonkinverran sitä teollisuutta ja bisnestä jota murhaajien nimillä tehdään, mutta kyllähän tämä kirja kuuluu aivan samaan kategoriaan, minkä kirjailija mainitseekin lopussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti