Pääsipä käymään niin, että ihastuin kirjaan jonka olin heti sen ilmestyttyä leimannut typeräksi ajanhukaksi, jota en ainakaan aio lukea. Oikeastaan ihastuin ensin elokuvaan, jonka löysin kirjaston dvd-hyllystä ja paremman puutteessa lainasin. Sen jälkeen oli pakko lukea myös kirja ja tällä hetkellä on menossa trilogian toinen osa.
Onneksi satuin näkemään elokuvan ennen kirjan katsomista, sillä nyt ne täydensivät toisiaan hyvin. Tiesin jo suurinpiirtein mistä kirja kertoo, sillä siitä on kirjoitettu paljon muissa kirjablogeissa. Kuitenkin luulen, että jos olisin lukenut ensin kirjan, en olisi ehkä jaksanut lukea sitä loppuun saakka. Kirja on kirjoitettu hyvin "yksinkertaistetusti" paremman sanan puutteessa. Toki kyseessä on nuortenkirja, mutta siltikin kaipasin enemmän taustatietoja, pohtimista, kuvailua. Joka tapauksessa kirja tempaisi mukaansa, vaikka tapahtumat olivatkin jo tuttuja elokuvasta.
Jäin vielä pohtimaan kirjan luettuani sitä, kuinka paljon murhat ja niiden tunteeton kuvaaminen osaltaan lisäsivät kiinnostusta kirjaan. Micael Dahlenin Ihmispedoissa argumentoitiin, että esimerkiksi murha-aiheiset elokuvat myyvät kaikista eniten. Murhat ja tappaminen kiinnostavat ihmisiä, samoin kuin murhaajat. Sama näyttää pätevän myös nuorten kirjoihin ja elokuviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti