Sophie Kinsella: Wedding night

Lottie odottaa kosintaa poikaystävältään, sillä merkit ovat varmasti osoittamassa siihen suuntaan. Kun Richard pettää odotukset eikä ole aikeissakaan kosia, Lottie ei näe muuta vaihtoehtoa kuin erota. Sattumalta hänen viidentoista vuoden takainen kesäheilansa ottaa yhteyttä ja kuinkas muutenkaan - kosii samalta istumalta. Lottie päättää että tällä kertaa asiat tehdään toisin, ja jotta mahdollisuus kestävään onneen olisi taattu, hän päättää että seksiä harrastetaan vasta hääyönä häämatkalla. Lottien sisko ei kestä ajatusta, että Lottie joutuisi eronneeksi yksinhuoltajaksi kuten hän ja päättää estää asioiden etenemisen hinnalla millä hyvänsä.

Kirjan idea oli ihan hyvä ja alku vaikuttikin lupaavan hauskalta. Jotenkin juoni vain lässähti, eikä kirja ollut mielestäni edes kovin huvittava muutamia kohtia lukuunottamatta. Aiemmin lukemani Kinsellan kirjat ovat olleet paljon parempia, tämä oli pettymys. 

Dan Brown: Inferno

Symboleihin perehtynyt professori Robert Langdon herää Firenzeläisessä sairaalassa, päässään rivi tikkejä, eikä minkäänlaista muistikuvaa miten hän on joutunut edes sairaalaan, saati sitten Italiaan. Samalla sairaalaan tunkeutuu nainen, joka selvästi on Robertin perässä yrittäen tappaa hänet. Hänellä ei ole muita vaihtoehtoja kuin paeta yhdessä lääkärinsä, Sienna Brooksin kanssa. Takkinsa salataskusta löytyneen oudon esineen antamien vihjeiden perusteella he yrittävät saada selville mitä Robert on ollut Italiassa tekemässä ja kuka yrittää saada hänet hengiltä.

Brown on jälleen onnistunut kirjoittamaan mukaansatempaavan, jännittävän ja hengästyttävän kirjan. Välillä ihmettelin olinko lukemassa tietokirjaa, niin paljon yksityiskohtaista tietoa eri rakennuksista ja taide-esineistä sekä niiden historiasta kirjassa on. Ehkä jopa vähän liikaakin, mutta toisaalta itsensä sivistäminen ei koskaan ole pahasta. Lisäksi rakennusten ja taide-esineiden kuvailu hidasti mukavasti juonen kulkua.

Kesälomalukemisia

Onpa ollut ihana kesäloma! Säät ovat suosineet, aikataulu ollut täysin vapaa ja kirjoja on tullut luettua paljon. Koska olen vielä lomafiiliksissä, en jaksa tehdä kaikista omaa postausta, joten kokoan lukukokemuksia tähän.

James Herriot: Rakkaimmat ystävän

Olen lukenut kaikki Herriotin kirjat vähintään kahteen kertaan, monet useamminkin. Mutta aina niihin vain täytyy palata uudestaan. Maalaiseläinlääkärin työ Yorkshiren nummilla, vähintään omalaatuisten ihmisten keskellä on ihastuttavaa luettavaa. Herriotin avulla pääsee todelliseen  entisajan tunnelmaan, johon ei enää usein törmää.







Nora Roberts: Heart of the sea

Pakollista romantiikkaa tarvitaan kesälukemistoon. Olen lukenut Robertsilta paljon kirjoja, jotka olen jättänyt bloggaamatta siitä syystä, etten ole keksinyt niistä yhtään mitään sanottavaa. Sama koskee tätäkin kirjaa. Irlanti, yliluonnolliset tapahtumat, rikas liikemies ja kaunis nainen, samat teemat toistuvat useissa Robertsin kirjoissa. Mutta mahtavaa luettavaa silloin, kun ei jaksa keskittyä mihinkään monimutkaiseen. En ihmettele yhtään, miksi kirjat myyvät edelleen paljon, Robertsia lukiessa tietää tarkalleen mitä saa, eikä se ole aina huono juttu ollenkaan.





Ransom Riggs: Miss Peregrine's home for peculiar children

16-vuotias Jacob on kasvanut kuunnellen isoisän uskomattomia tarinoita erikoisista lapsista. Eikä siinä kaikki, isoisällä on myös valokuvia tarinoidensa tueksi. Tästä huolimatta Jacob vanhetessaan hylkää tarinat mielikuvituksen tuotteina, eikä mieti asiaa sen enempää. Kunnes eräänä päivänä hän saa hälyttävän puhelun isoisältä. Mennessään ystävänsä kanssa tarkastamaan, että kaikki on kunnossa, hän löytääkin isoisän metsästä murhattuna. Jacobia alkaa kiinnostaa isoisän menneisyys, ja hän lähtee isänsä kanssa etsimään lastenkotia jossa isoisä on asunut, tarinoiden mukaan yhdessä hyvin erikoisten lasten kanssa.

Kirjan parasta antia olivat valokuvat, joiden kerrotaan olevan aitoja, käsittelemättömiä kuvia yksityisten ihmisten kokoelmista. En tiedä onko tarina muokkautunut kuvien mukaan vai onko kirjailija etsinyt varta vasten tarinaan sopivia kuvia, mutta ne täydentävät toisiaan hyvin. En kuitenkaan oikein jaksanut innostua kirjasta, jokin vain tökki lukiessa. Juoni tuntui toisinaan vähän liian yksinkertaiselta, aineksia olisi ollut kuitenkin vaikka mihin.

Karin Slaughter: Criminal

Gbi-agentti Will Trentin esimies, Amanda Wagner aloitti uransa Atlantan poliisilaitoksella aikana, jolloin naispoliisit olivat harvinaisia, rotuun ja sukupuoleen perustuva syrjintä arkipäivää ja seksuaalinen häirintä kollegoiden taholta yleistä. Yhdessä Evelyn Mitchellin kanssa he sattumalta törmäävät mahdolliseen ilotytön murhaan, sekä kuulevat useiden muiden tyttöjen olevan kadoksissa. He alkavat tutkia juttua omin lupineen ja päätyvät jahtaamaan sarjamurhaajaa.

Reilut kolmekymmentä vuotta myöhemmin Will Trent kuulee huolestuttavia uutisia isästään. Pian tämän jälkeen katoaa yliopiston opiskelija, joka löytyy myöhemmin raa'asti murhattuna. Yhtäläisyyksiä löytyy Amandan aikoinaan tutkimaan juttuun, mutta hän ei ole valmis paljastamaan tietojaan Willille.

Karin Slaughter on yksi ehdottomista suosikeistani, eikä hän pettänyt odotuksia tälläkään kertaa. Vaikka suunnilleen joka toisessa luvussa oltiin vuodessa 1975 ja joka toisessa nykypäivässä, ei juonen seuraaminen ollut lainkaan hankalaa. Willin ja Amandan menneisyydestä paljastuu paljon uusia asioita, jotka selittävät heidän monimutkaista suhdettaan. Toivottavasti jatkoa seuraa pian!

Hussein Al-Maadidi: 361 päivää helvetissä

Kirjan kirjoittaja on Irakilainen toimittaja ja journalisti, joka joutui Yhdysvaltojen armeijan pidättämäksi Irakin sodan aikana. Kirjassa hän kertoo kokemuksistaan muun muassa Abu Ghraibin vankilasta.

Abu Ghraibin vartijoiden ihmisoikeusrikkomusten tultua julkisuuteen kellään tuskin oli kovin positiivista kuvaa Yhdysvaltojen armeijasta. Al-Maadidi kuvaa vielä paljon karmeampia tapahtumia ja hyväksikäyttöjä. Inhimillisyys tuntuu olleen kaukana ja ainakin itselleni tuli mieleen kirjaa lukiessa, että ihmisten kohtelu oli ala-arvoista nimenomaan siksi, että vangit olivat muslimeja.

Kirjailija ei kerro tapahtumista kovin syvällisesti, vaan lähinnä päiväkirjamaisesti. Siksi lukukokemus jäi valjuksi. Toisaalta kirjasta olisi tullut varmaan liian raaka, jos kaikki olisi kerrottu yksityiskohtaisesti. Varmaan myös kulttuurierot vaikuttavat, länsimaalaisena olen jo niin kyllästetty väkivallan lukemisella ja katselulla, että juuri mikään ei enää järkytä.

Kaiken kaikkiaan lukemisen arvoinen kirja. Toki mieleen tuli, kuinka paljon kirjailijan vihamielisyys Yhdysvaltoja kohtaan väritti kerrontaa, mutta uskon kuitenkin tapahtumien menneen suurin piirtein kuten ne on kerrottu. 

Malcolm Gladwell: Daavid ja Goljat

Kaikki tuntevat tarinan Daavidista ja Goljatista ja siitä, kuinka heikompi voi voittaa vahvemman. Tätä Raamatun tarinaa on analysoitu paljon ja lopputulema on se, että Daavidin voitto ei ollut edes mikään yllätys, vaan väistämätön tosiasia.

Gladwell tarttuu kirjassaan siihen, miksi altavastaajat niin usein voittavat. Miten on mahdollista, että lukihäiriöisiä on niin paljon suurien yritysten johdossa, miten yksi mies sai aikaan lakimuutoksen Kaliforniassa, tai miksi ihmiset sodasta ja pommituksista kärsiessään eivät pakene.

Kirja oli ihan mielenkiintoinen, mutta jokin siinä rupesi ärsyttämään. Etukannen lause "Miksi altavastaajat niin usein voittavat?" on jo itsessään harhaanjohtava, sillä eivät altavastaajat loppujen lopuksi "voita" kovin usein. Lukihäiriöisiä ihmisiä on maailmassa miljoonia, mutta hyvin harvat heistä menestyvät paremmin kuin keskivertoihmiset. Köyhiin ja vaarallisiin oloihin syntyviä on vielä enemmän, heistä entistä harvemmat onnistuvat. Toki oli mielenkiintoista lukea siitä, kuinka jotkut ovat pystyneet käyttämään heikkouksiaan hyväkseen, mutta kirjassa yleistetään asioita liikaa. 

Anna Godbersen: Juoruja

Juoruja jatkaa siitä, mihin Huumaa jäi. Elisabeth Holland on jättänyt kotinsa ja ystävänsä lähteäkseen rakkauden perään länteen. Elisabethin sisar Diana on myös rakastunut, mutta ei voi olosuhteiden vuoksi tehdä asialle mitään. 1800-luvun viimeinen vuosi on päättymässä muutenkin ikävissä merkeissä, sillä Hollandien taloudellinen tilanne on katastrofaalinen, eikä äidin terveyskään näytä hyvältä. Heidän entisellä palvelijattarellaan Linalla menee paremmin, sillä hän on oppinut juorujen arvon ja osaa käyttää tietojaan hyväkseen.

Ihanan kevyttä lukemista välillä. Vuosisadan vaihteen tiukat moraali- ja käyttäytymissäännöt ja yläluokan hulppea elämä juhlineen ja rakkaussuhteineen vievät mukavasti ajatukset pois nykyhetkestä. Sarjan ensimmäisen osan lukemisesta on kulunut jo pitkä aika, mutta pääsin heti juonesta kiinni, sillä kovin monimutkaisia juonenkäänteet eivät ole. Parasta lukemista sateisena kesäpäivänä.