Kathy Reichs: Paholaisen luut

Putkimies löytää vanhan talon kellarista nuoren ihmisen pääkallon sekä muita esineitä, jotka viittaavat uskonnollisiin rituaalimenoihin. Vähän tämän jälkeen rannalta löytyy nuoren miehen päätön ruumis. Rikosantropologi Tempe Brennan selvittää tapauksia ja yrittää saada selville onko kyse saatananpalvonnasta, tai liittyvätkö ruumiit ylipäätään toisiinsa.

Taattua Kathy Reichsia jälleen, tämäkin kirja tuli luettua parissa päivässä. Vaikka kaikki Reichsin kirjat muistuttavat toisiaan, jopa niin paljon etten pysty jälkikäteen esimerkiksi kirjan nimen perusteella sanomaan juonesta mitään, taso pysyy kuitenkin samana kirjasta toiseen. On kiva tarttua kirjaan ja tietää varmasti ettei tule pettymään. Ehkä ei myöskään yllättymään, mutta se on sivuseikka.

Douglas Preston & Lincoln Child: Dance of death

Kirja on osa Pendergast -sarjaa ja on juuri ilmestynyt myös suomeksi nimellä Veljensä vartija. Tarina jatkuu siitä mihin Tulikivessä jäätiin ja kirjat onkin mielestäni parasta lukea järjestyksessä, sillä viittauksia aiemmissa kirjoissa tapahtuneisiin asioihin oli paljon ja suurin osa henkilöistä oli myös tuttuja.

Kirja oli juuri niin hyvä kuin kuvittelinkin sen olevan. Kuitenkin tunnelma oli mielestäni jo paljon synkempi kuin aiemmin. Pendergast ei enää vaikuta voittamattomalta vaan jopa haavoittuvalta, sillä hänen vastustajanaan on oma veli Diogenes, joka on vähintään yhtä älykäs ja kekseliäs kuin Pendergast. Ystävyyssuhteet joutuvat koetukselle Diogenesin toteuttaessa kekseliästä suunnitelmaansa tuhota Pendergast ja kostaa heidän lapsuutensa tapahtumat. Sarjan seuraava osa jatkaa tämän kirjan tarinaa, en malta odottaa että pääsen lukemaan sen!

Richard Dawkins: Maailman hienoin esitys - evoluution todisteet

Jos jokin tässä kirjassa hämmästytti niin se, että tutkimusten mukaan yli 40% Yhdysvaltalaisista uskoo, että Jumala loi maailman n. 10000 vuotta sitten. Hieman pienempi osuus uskoo jonkinlaiseen evoluutioon, mutta että se on Jumalan ohjaamaa. Vain n. 14% uskoo evoluutioon ilman minkäänlaista jumalallista ohjausta. Ja samansuuntaisia tutkimustuloksia on saatu muualtakin maailmasta, esimerkiksi Britanniasta. Juuri tähän asiaan Richard Dawkins yrittää saada kirjallaan muutosta. Hän selvittää evoluution kulun yksityiskohtaisesti, todistamalla kohta kohdalta miksi se on totta ja miksi on typerää uskoa Jumalan olevan missään vastuussa maapallosta ja sen eliöistä.

Kirjan hyvänä puolena mainittakoon erittäin asiapitoinen ja mielenkiintoinen sisältö. Vaikka evoluutio sinänsä on tuttu asia, oli kirjassa myös paljon uutta tietoa, ainakin itselleni. Negativisena koin asioista "jankkaamisen", samaa asiaa toistettiin hieman eri tavalla useita kertoja. Kirjan kohderyhmänä voisi kuvitella olevan evoluution kieltäjät, mutta täytyy sanoa etten usko yhdenkään ihmisen, joka todella uskoo Jumalan luoneen kaiken, muuttavan mieltään tämän kirjan perusteella. Kreationisteja pilkataan surutta ja lukiessa tuntuu että kirjailija kirjoittaakin tekstiään muille samanmielisille. Mutta jos kirjan ottaa pelkästään evoluutiosta kertovana perusteoksena, on se erittäin hyvä.

Deborah Harkness: Lumottu

Diana Bishop on kuuluisan noitasuvun jälkeläinen, mutta hän on päättänyt olla käyttämättä omia noitavoimiaan ja rakentaa itselleen uran historiantutkijana omin avuin. Saatuaan kirjastossa käsiinsä erään vanhan, noidutun käsikirjoituksen, Diana huomaa olevansa muiden noitien, demonien ja vampyyrien suuren mielenkiinnon kohde. Suojelijakseen muita olentoja vastaan hän saa ikivanhan vampyyrin, Matthew Clairmontin. Yhdessä he yrittävät selvittää käsikirjoituksen salaisuutta sekä taistella olentojen neuvostoa vastaan, joka yrittää erottaa heidät toisistaan.

Voisi kuvitella, ettei yliluonnollisista olennoista keksisi enää mitään uutta kirjoitettavaa, mutta kirja oli paras "vampyyrikirja" jonka olen lukenut. Kirjassa yhdistettiin modernia tiedettä ja vanhoja uskomuksia, geeniteknologiaa ja evoluutioteoriaa. Kirjailija on historian professori ja hänen asiantuntemuksensa todella näkyy ja tuntuu. Kirja on ensimmäinen osa trilogiasta, ja oikeastaan vasta pohjustusta seuraaville kirjoille. Vaikka tässä ensimmäisessä osassa ei loppujen lopuksi tapahtunut paljoakaan ja välillä tuntui, että teksti on vähän liian hidastempoista ja verkkaista, piti se silti mielenkiinnon yllä alusta loppuun saakka. Juonikin jää juuri sellaiseen kohtaan, että seuraava osa on pakko lukea. 

Ernest Cline: Ready player one

On vuosi 2044 ja maailmaa koettelevat energia- ja ympäristökriisit. Köyhyys ja kurjuus lisääntyvät eikä elämällä ole paljoa tarjottavaa. Niinpä ihmiset viettävät suuren osan ajastaan Oasisissa, virtuaalimaailmassa jossa kuka tahansa voi olla ja tehdä mitä haluaa. Oasisin luoja, James Halliday, on juuri kuollut ja jättänyt maailmalle testamenttinsa: kuka ensimmäisenä löytää Oasisiin kätketyt kolme avainta ja porttia ja selvittää niihin liittyvät tehtävät, perii koko Hallidayn jättimäisen omaisuuden ja Oasisin hallinnan. Ainoa vihje on Hallidayn pakkomielteinen suhtautuminen 80-luvun musiikkiin, tietokonepeleihin, tv-sarjoihin ja elokuviin.

Kirja suorastaan vilisi viittauksia 80-lukuun ja siihen liittyviin asioihin, etenkin tietokonepeleihin. Suurin osa niistä meni minulta ohi, mutta toki välistä löytyi paljon tuttujakin asioita. Tuli ihan ikävä Commodore-64:ää, parasta pelikonetta minkä olen ikinä omistanut... Ja kyllä, pidin kirjasta. En kertakaikkiaan pystynyt lopettamaan lukemista, ja kun kirja oli vihdoin luettu tuli haikea olo; nytkö se jo loppui? Taisin löytää sisäisen nörttini :)

Heidi Tujunen: Kyllä minä sinua rakastan

Kirja on kertomus siitä, kuinka ilo tulevista kaksosista vaihtuu yhtäkkiä yli vuoden kestävään pelkoon, suruun, odottamiseen ja toivoon. Kuinka oma lapsi ei enää tunnukkaan omalta ja kuinka sairaalasta tulee oman kodin jatke.

Kaksosten synnyttyä kerrotaan kaiken olevan hyvin, kunnes toisen vauvan vointi romahtaa yhtäkkiä muutaman tunnin kuluttua ja hänet viedään vastasyntyneiden teho-osastolle. Hänellä on suulakihalkio, mutta se ei selitä vauvan vakavia hengitysvaikeuksia. Eeviksi ristitylle vauvalle joudutaan lopulta tekemään henkitorviavanne, joka tietää vähintään vuoden sairaalassaoloa. Eevillä sekä kaksossisko Iinalla todetaan myös Turnerin syndrooma, ilmeisesti ainoina identtisinä kaksosvauvoina Suomessa. 

Eevin sairaalajaksosta tulee lopulta 14 kuukauden mittainen. Väliin mahtuu useita hoitojaksoja Helsingissä, kaukana kotoa. Äidin tekstistä voi niin selvästi tuntea kaiken sen turhautumisen, pelon, väsymyksen ja masennuksen, vaikka tilanteeseen ei voi mitenkään itse samaistua, eikä edes kuvitella tietävänsä miltä tuntuu kun oma lapsi on vakavasti sairas.

Kirja oli hyvin koskettavasti kirjoitettu ja antaa näkymän siihen maailmaan johon joutuu, kun omasta lapsesta tuleekin "sairaalan lapsi". Kirjoittaja kuvaa myös hyvin rohkeasti niitä tunteita, jotka tulevat lapsen kotiuduttua. Kun kotona onkin yhtäkkiä vaativa, vieras lapsi, jonka kanssa äiti-lapsisuhde on alettava rakentamaan uudelleen alusta asti. Kuitenkin kirjasta jäi lopulta positiivinen vire mieleen, sekä ihmetys siitä, mihin kaikkeen ihminen kykenee pakon edessä.

David Eagleman: Tarinoita tuonpuoleisista

Tarinoita tuonpuoleisista on novellikokoelma, jonka aiheet käsittelevät - mitäpä muutakaan - tuonpuoleista elämää. Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Tätähän me kaikki olemme joskus pohtineet. David Eagleman antaa 40 erilaista näkymää siihen, sekä muutaman myös itse elämään ja mistä se koostuu. Yhdessä tarinassa Jumala on mikrobin kokoinen, eikä ole edes tietoinen ihmisestä, toisessa taivaaseen päätyy kanssamme paitsi ihmiset, eläimet ja kaikki ihmiskunnan joskus keksimät jumalat, myös kirjahyllyt, mukit, kaikki materia mitä olemme tehneet ja saaneet aikaiseksi. Eräässä tarinassa hahmotellaan elämää, joka paljastuukin suurelta osin näytelmäksi kuolemamme jälkeen. Toisessa olemme maan sisällä asuvien pikkumiesten keksimiä kameroita, joiden tehtävä on kartoittaa maapallon pinta-ala mahdollisimman tarkkaan.

Oikeastaan lähes kaikki tarinat noudattavat samaa kaavaa, elämän luoja on inhimillinen samoine vikoine ja omituisuuksineen kuin ihmisetkin. Muutamia pohdinnan arvoisia oivalluksia kirjassa on, mutta muuten se ei ollut kovinkaan mieleenpainuva. Sen sijaan Eaglemanin toista kirjaa, Incognito - Aivojen salattu elämä, voin suositella tietokirjallisuuden ystäville.