David Eagleman: Incognito - Aivojen salattu elämä

Eagleman on neurotutkija, joka yrittää kirjassaan valottaa aivojen tiedostamattoman ja tiedostetun minän "työnjakoa", sekä sitä miten ylipäätään teemme päätöksiä, havainnoimme maailmaa ja ohjaamme käyttäytymistämme. Yksi suuri kysymys johon kirjassa etsitään vastausta on se, onko vapaata tahtoa olemassa? Tietoinen minä on kuitenkin loppujen lopuksi vain pienen pieni osanen, joka ei saa tietoonsa kuin ne havainnot, ajatukset ja ideat, jotka tiedostamaton minä sen antaa havaita, eikä meillä ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa niihin tai kontrolloida niitä. 

Kirjassa pohdittiin syvemmin muun muassa tulevaisuuden oikeuslaitoksen toimintaa sekä syyntakeettomuutta. Jos vapaata tahtoa ei ole, vaan rikollinen käytös johtuu esimerkiksi etuotsalohkon kehittymättömyydestä, mikä olisi paras tapa hoitaa rangaistus? Tai voidaanko ajatella rikollisen olevan syyntakeeton sillä perusteella, että hänellä ei ole todella vapaata tahtoa päättää käyttäytymisestään?

Tämä oli paljon ajatuksia herättävä kirja. Oikeastaan se vahvisti aiempia ajatuksiani siitä, että vapaata tahtoa ei ole, vaan valintoihimme ja päätöksiimme vaikuttaa jokin muukin kuin oma tahtomme. Tässä tapauksessa kyse ei ole mistään jumalallisesta väliintulosta, vaan aivojemme kemiasta, geeneistä, ympäristöstämme ja kaikista kokemuksistamme. 

Charlotte Betts: The apothecary's daughter

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1660-luvun Lontooseen, ruttoepidemian aikaan. Susannah on naimaton nuori nainen, joka ei aio koskaan naimisiin mennäkkään. Hänen äitinsä on kuollut, ja Susannah elää onnellista elämää yhdessä apteekkari-isänsä kanssa autellen häntä sekä pitäen huolta taloudesta. Yllättäen hänen isänsä kuitenkin ilmoittaa menevänsä uudelleen naimisiin, jonka jälkeen Susannahin elämä ei enää palaudu ennalleen. Olosuhteiden pakosta hän menee naimisiin miellyttävän tuntuisen Henryn kanssa, mutta huomaa pian ettei avioliitto olekaan sellainen kuin hän on kuvitellut.

Tämä on Charlotte Bettsin esikoiskirja, joka on voittanut myös palkintoja. Tarina eteni mukavan rivakasti eteenpäin ja kirjaa voisin kuvailla paremman sanan puutteessa miellyttäväksi. Mutta jotain jäi puuttumaan. Olisin kaivannut hieman syvällisempää otetta henkilöihin ja tarinan käsittelyyn. Muutenkin juonenkäänteet olivat sellaisia, etten tiennyt oliko tarkoitus, että lukija tietää asioiden oikean laidan ja joutuu ihmettelemään sitä, kuinka sokea Susannah oikeasti on, vai olisiko asioiden pitänyt paljastua lukijalle samaan aikaan kuin Susannahillekin. Toivonkin että kirjailija kiinnittää hieman enemmän huomiota juonen kehittelyyn seuraavassa kirjassaan, joka tulee olemaan jatkoa tälle ensimmäiselle.

E.L. James: Fifty shades darker

Anastasia Steelen ja Christian Greyn suhde jatkuu yhtä intensiivisenä kuin trilogian ensimmäisessäkin osassa. Vaikeuksia ja esteitä tulee tielle ja molempien on tehtävä kompromisseja ja myönnytyksiä saadakseen suhteen toimimaan. Kaikki ympärillä olevat ihmiset eivät myöskään hyväksy heidän kiinteää yhteiseloaan. Kumpikaan ei kuitenkaan voi kuvitellakaan elävänsä ilman toista.

Tässä(kään) tapauksessa ei voi hyvällä omallatunnolla sanoa, että toinen osa olisi ollut ensimmäisen veroinen. Kirja tuntui vähän tasapaksulta ja tavalliselta, ainakin verrattuna ensimmäiseen osaan. Äkkiähän tämä tuli siitä huolimatta luettua ja kolmas osa odottaa kirjahyllyssä omaa vuoroaan.

Kerrottakoon vielä tähän loppuun, että trilogian ensimmäinen osa ilmestyy suomeksi syyskuun alussa. Täytynee selailla myös se, sillä kirjassa on niin paljon fraaseja ja asioita joita en itse osaisi suomentaa mitenkään, joten on erittäin mielenkiintoista nähdä kuinka ne on onnistuttu kääntämään. Toivottavasti niin, ettei suomennos kuulosta kovin lapselliselta tai typerältä.

Belinda Bauer: Hautanummi

Steven on 12-vuotias poika, joka käyttää vapaat hetkensä kulkemalla ympäröivillä nummilla, kaivaen maata ja etsien lapsena murhatun enonsa ruumista. Hän toivoo perheensä ja oman elämänsä muuttuvan paremmaksi ja onnellisemmaksi, jos hän saa selville minne eno on haudattu. Nummi on laaja, mutta Steven keksii keneltä voisi pyytää apua; vankilassa istuvalta pedofiili-murhaajalta, jonka epäilee olleen syyllinen enon murhaan.

Kirjailija on päässyt hyvin sisälle sekä Stevenin että murhaajan mieleen. Henkilöt olivat kaikessa karuudessaan uskottavia, inhottavuuteen saakka. Kuitenkin kirjan synkkä vire vei lukuintoa pois. Kylmä, sateinen ja sumuinen nummi, aina ikävällä tuulella olevat perheenjäsenet, Stevenin opettaja joka ei muista hänen nimeään... Elämän karuus toki selittää sen, miksi Steven halusi ryhtyä niin epätoivoiseen hankkeeseen saadakseen edes vähän iloa elämäänsä, mutta minulta se vei lukuhalut pois. Tai ehkä lukuhaluni olivat minimissä jo kun aloin lukea tätä kirjaa, se saattaa selittää miksi koin sen niin negatiivisena ja miksi lyhyen kirjan lukeminen vei kuukauden. Muuna ajankohtana arvio saattaisi olla erilainen, mene ja tiedä.

E.L. James: Fifty shades of Grey

Fifty shades of Grey on ensimmäinen osa trilogiasta, joka kertoo kirjallisuuden opiskelija Anastasia Steelen ja yritysjohtaja Christian Greyn eroottisesta, intensiivisestä mutta synkästä suhteesta. Christianilla on pimeä puoli, joka juontaa juurensa lapsuuden traumoista. Anastasia taas on viaton ja kokematon tyttö, joka ei voi vastustaa Christianin vetovoimaa, vaan rakastuu tähän. Heidän suhteensa on kaikkea muuta kuin tavallinen, ja Anastasian on päätettävä kuinka pitkälle on valmis menemään.

En ollut kuullutkaan koko kirjasta ennenkuin brittiystäväni hehkutti sitä Facebookissa. Samoin kaikki hänen (naispuoliset) ystävänsä tuntuivat lukeneen sen ja olivat yhtä innoissaan. Tokihan tällainen menestysteos oli tilattava. Googlen kautta sain selville, että etenkin kotiäidit ym. ovat Yhdysvalloissa ottaneet kirjan omakseen ja se onkin ollut New York Timesin bestsellerlistan ykkösenä. Ilmeisesti kovin eroottisen sisällön vuoksi tämä on yksi parhaiten myyneistä e-kirjoista (helppo lukea julkisella paikalla ilman että kaikki tietävät mitä olet lukemassa). 

Kirja oli mukaansatempaava ja taisi myös olla se maaginen opus joka sai lukujumini poistettua. Aivot narikkaan -viihdettä, mutta sellaisena erinomainen kesäkirja. Toisetkin osat luen kyllä jossain välissä.

Jared Diamond: Romahdus - miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä

Romahdukseksi voisi myös kutsua viimeaikaista lukujumia. Edellisen postauksen jälkeen en ole saanut luettua yhtään kirjaa loppuun ennen tätä. Tämäkin kirja on lojunut ikkunalaudalla jo muutaman kuukauden, en vain ole saanut luetuksi kuin muutaman sivun kerrallaan. Ehkä tämä tästä.

Kirja kertoo niin nykyisten kuin muinaistenkin yhteiskuntien romahduksesta tai kukoistuksesta. Muinaisista esimerkeistä käydään läpi muun muassa Mayojen, Pääsiäissaarten ja Viikinkien Grönlannin yhteiskuntien nousu ja tuho. Näennäisesti nämä olivat kaikki hyvin erilaisia kulttuureja, erilaisissa oloissa ja erilaisten haasteiden edessä. Kuitenkin kaikkien romahdusten ja häviämisten takaa löytyvät hyvin samantapaiset syyt. Nyky-yhteiskunnista esitellään myös useita esimerkkejä, kuten Kiina, Haiti ja Australia. Erilaiset kulttuurit ja elintasot, mutta ongelmien lähteet ovat perimmiltään samat. Kirjan lopuksi esitetään kysymys: voidaanko muinaisten yhteiskuntien romahduksista tai selviämisistä ottaa mitään oppia nykymaailmaan?

Ehkä ei niin yllättäen muinaiset kulttuurit hävisivät, koska he tuhosivat ympäristönsä, tahattomasti ja tietämättömyyttään tosin. Nykymaailma on menossa hurjaa vauhtia samaan suuntaan, mutta ongelmat ovat moninkertaisesti pahempia, sillä globalisaation vuoksi ongelmat leviävät yhdestä paikasta toiseen. Yhteiskunnat eivät ole enää toisistaan eristyneitä yksiköitä, jotka voivat oman elinympäristönsä tuhottuaan kenties muuttaa toiseen, hedelmällisempään paikkaan. Toki kirjassa kerrottiin myös positiivisista esimerkeistä; toiset maat ovat pystyneet muuttamaan ympäristöään paremmaksi ja lopettamaan ylettömän luonnon hyväksikäytön.

Diamond antaa kuitenkin toivoa siitä, että asiat saadaan vielä korjattua, eikä kirjasta jäänyt ihan toivotonta mielikuvaa. Hyvän herätyksen se kuitenkin antoi, myös tällaiselle omaan napaan tuijottajalle. 

Tami Hoag: Down the darkest road

Lauren on muuttanut yhdessä teini-ikäisen tyttärensä Leahin kanssa Oak Knollin pikkukaupunkiin päästäkseen eroon neljän vuoden takaisesta painajaisestaan. Silloin hänen 16-vuotias tyttärensä Leslie siepattiin, eikä häntä ole nähty koskaan sen jälkeen. Laurenin ajan ja ajatukset on vienyt Leslien etsintä ja halu saada varmuus siitä, onko hän elossa vai kuollut. Poliisilla oli ainoastaan yksi epäilty, Roland Ballencoa, eikä Laurenilla ole epäilystäkään siitä, etteikö hän ole syyllinen. Todisteita häntä vastaan ei vain ole löydetty, mutta Lauren on varma että hän pystyy vielä saamaan selville mitä Leslielle todella tapahtui.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1990, aikaan ennen kännyköitä, internetiä ja dna-todisteita. Tämä tuo oman mielenkiintonsa kirjan tapahtumiin, sillä nykyään on vaikea muistaa, millaista oli kun ihmiset eivät olleetkaan jatkuvasti puhelimen ulottuvissa, tai kun tietojen etsimiseen meni vähän enemmän aikaa kuin viisi minuuttia.

En kuitenkaan jaksanut innostua kirjan juonesta kovinkaan paljon. Ollessani lukemassa puolivälissä tajusin, ettei kirjassa ollut tapahtunut vielä oikeastaan paljoakaan. Menneitä tapahtumia valotettiin pikkuhiljaa ja yritys luoda jännitystä kertomalla mahdollisimman vähän ja keskittymällä äidin ja tyttären tunteisiin ja pelkoihin teki juonesta puuduttavan. Sääli, sillä Tami Hoagin edellinen lukemani kirja Deeper than the dead, oli erinomainen.